ahdistaa

Blogger on jostain syystä ”down”… noh, mä kirjottelen tässä wordiin, niin copypastaan tän sitten myöhemmin bloggeriin…

Siis. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet mut kyllä aika ahdistuneeks… sattunu niin kamalia juttuja nyt pari viikon sisään. Ja vaikka ne nyt ei ihanjust varsinaisesti lähipiirissä ole sattuneet, niin kaikki ovat koskettaneet kovasti jotain minulle läheistä ihmistä, ja sitä kautta, ja suoraankin, myös minua. Jooo-o. Eipä oo elämä itessään ahistanu mua tälleen vähään aikaan. No, ehkä pitää nyt itteensä vaan ymmärtää ja antaa aikaa, en minä nyt aina vaan osaa olla vahva tai pirtsakka tai mitään sellaista. Tulee vaan sellanen olo, kun noita kamalia juttuja sattuu (varsinkin kun ne ei tunnu koskaan tulevan yksin…), että miten sitä pärjää elämässä itekään, jos tollasia tapahtumia tulee omalle kohdalle, ja niitähän voi tulla, kuka sitä tietää… inhoan sitä, että elämä on niin pirun epäreilua, yllättävää ja karua: siis että ei ole mitään sellasta, että jokaiselle tulee vaan sen verran pahoja asioita kohdalle, minkä kestää tai siis että ne pahat asiat ois jotenkin ”reilulla” tavalla jakautunut. Paskat on. Jonkun ihmisen niskaan paskoja asioita sataa niskaan enemmän kuin toiselle, ilman minkäänlaista logiikkaa. Ja sitten toi, että ikävimpiä asioita ei ees voi niin kuin ennustaa tai tajuta etukäteen tai kontrolloida, ne vaan plösähtää niskaan sitten kun on plösähtääkseen, niin se on vaikeeta mulle… kai mä oon jonkinlainen kontrollifriikki, ja mulle on vaikeeta oottaa, että miten asiat menee, silloin kun mä tiiän että mä en voi asioihin vaikuttaa, voin vaan oottaa ja katsoa (ja useimpien isojen asioiden kohdalla, varsinkin ihmissuhteissa, tilannehan on just tämä)

Juujuu, tiiän, oon hiukka naiivi. Mutta ko mä tykkäisin sellaisesta ”reilu-peli”-maailmasta, missä paha sais palkkansa ja hyvät palkintonsa:) Että tapahtumat vois jotenkin järkeillä tai perustella. Hohhoi…

Tiiän myös, että nää kaikki fiilikset viime tapahtumista vois kääntää silleenkin päin, että keskittyis tajuamaan, että kuinka hyvin mulla asiat just nyt on. Mutta kun siitä tulee jotenkin huono omatunto, kun tietää että jollain tutulla on nyt ihan karsee olotila. Ja toisaalta, mä oon silleenKIN;) vähän dorka, että musta tuntuu, että jos asiat on tosi hyvin, niin on suurempi riski, että kohta ne on päin persiitä… ole nyt tällä logiikalla sitten edes joskus onnellinen ja huoleton…:) no, onneks tiiän nää piirteet itessäni, ja osaan suhtautua niihin hieman huumorilla, nyttekin rupes oma mahdoton ajattelumaailma hymyilyttämään. Täytyy tsempata sen kanssa, että kun nyt kerta nykyään tunnen itseni ja hassut ajatuskuvioni aika hyvin, niin sen pohjalta ehkä onnistun muuttamaan itsessäni hieman noita joitakin hankalia piirteitä.

on tietty hienoa, että olen empaattinen ihminen ja pystyn myötäelämään toisten ihmisten kohtaloihin, mutta hei, rajansa kaikella, sillä ei se mun angstailu auta ketään, tekee vaan mulle hallaa.

nää viimeaikaiset ikävät menetykset herättäneet mussa taas enempi eloon sitä fiilistä, että kavereista pitää pitää huolta! oon kirjoitellu tavallista enempi sähköpostiakin ja soitellut tutuille, ikäänkuin tarkistaakseni että he ovat ok. ja onneksi he ovat olleet kaikki ok!