hyvin pitkälti tellusta...:)

teretere.
tuntuu kuin viime kerrasta ois tosi paljon aikaa!
mutta eipä ookaan, oli vaan mukavissa merkeissä vietetty pitkä viikonloppu.

joo. telluilin sitten kaks päivää ja risat ... perjantaina olin kyllä aatellut kökkiä mökillä kun ei nyt ihan optimiolo ollut, mutta sitten kun heitin muita rinteeseen, niin tuntui, että nooh, mä yritän vähäsen kun tekee niin mieli...;) noh, se perjantai ei ihan putkeen mennyt, oli aika hidasta ja paljon taukoja, mutta lauantaina olo oli suht jees aamukeuhkokankeuden jälkeen, ja sunnuntaina meni jo LOISTAVASTI! tellu itessäänkin alkoi sujua jo aika mallikkaasti (vaikka ite sanonkin:)) sääkin oli mitä mainioin, tässä kuva:

seurakin=kaveritkin oli mukavia, mulla oli vaan jostain syystä vähän hiljainen olo, en ollut niin sosiaalinen kuin yleensä. mutta eihän sitä aina tarvitsekaan. aluks laskettiin samaa tahtia, mutta sitten lopuksi mentiin suht omia polkujamme, toisaalta me sahattiin enimmäkseen kahta samaa rinnettä, joten eipä siinä kovin helposti kukaan hukkunut;) Toi samaa tahtia laskeminen kun alkaa jossain vaiheessa ressaan kaikkia: ne jotka menee vähän nopeemmin väsyvät odottamiseen, ja ne jotka tykkää mennä ehkä hitusen hitaammin (esim. minä:)) tuntevat ehkä pikkasen stressaavana sen kun tietää että taas mua odotetaan tuolla... joten homma pelitti kyllä näin oikein hyvin:)
oli muuten yllättävän paljon telluilijoita liikenteessä, noin suhteessa muihin laskijoihin. kiva:) huvittavaa, kun sitä bongaa alle sekunnissa aina hissijonostakin kaikki telluilijat, ihan alitajuisesti, sen kummemmin yrittämättä. kattelin kyllä ihaillen kun siellä pari tyyppiä meni todella upeesti... kyllä minäkin joku päivä!

tässä on muuten reissun ehdottomasti sympaattisin kuva:) :


joo. oli ne testisuksetkin sitten tosiaan matkassa... ja voivoi, retkahdin niihin ihan täysin, ne oli tosi paljon paremmat lujaan menoon kuin mun omat sukset... joten "jouduin" tässä ostamaan ne, tai paremminkin sanottuna vaihtamaan ne, annoin vanhan paketin pois vaihdossa. ei paha hinta, mutta... noh, kukas mulle sitten ostelisi minulle mieluisia juttuja ellen minä itse!?!?!?!?! ja näillä saan kyllä alppireissusta vielä enemmän irti.
infoa: eli mulla on Scarpan T1 monot (tykkään) ja nyt vaihtuivat sukset K2 telemark She's piste:stä Salomon Scream:hin... on tyttö nyt kasvanut aikuiseksi, sanoi hyvä myyjänikin:)
totta on, että noi K2:n sukset on erinomaiset aloittelijan sukset: kääntyvät suht helposti (kääntösäde on sellanen keskisuuri/pieni), ja ovat silleen hitaassa vauhdissa paremmin ohjattavat. mutta ongelmat tulee silloin kun alkaa olla vauhtia: jotenkin ne rupee etupäästä väpättämään, ja ne voi tyssätä ensimmäiseen lumikasaan joka tulee vastaan, ne on niin pehmoset ja kaposet ja kevyet. nyt sitten nämä Salomon Scream:t ovat leveämmät, painavammat, jäykemmät: olo on kuin ois vaihtanu pikku-ponista suomenhevoseen: Screamit ei turhia pienistä väpätä, mutta eivät kyllä itsekseen käännykkään:) mutta sain laskettua paljon aggressiivisemmin kun sai kunnon tuntumaan alustaan ja sellasen fiiliksen, että nämä sukset eivät yhtäkkiä rupea pelaamaan pelejä vaan etenevät:). kääntäminen on vaikeampaa, samoin kantille saaminen (kun ne nyt ovat vaan leveämmät), mutta sitten kun se onnistuu niin todella hieno fiilis! mä olen tytöksi ehkä vähä painava, vähän alta 70 kiloa, joten nyt voin Screameillä paremmin antautua koko kropalla laskuun ja käännökseen ilman että sukset "antaa periksi". hienoa hienoa. näillä vaan offareillekin sitten seuraavaksi;)
testasin muuten kaverin Rossignol Telemark-suksia, ja asettaisin ne ominaisuuksiltaan K2:n ja Salomonin Screamien väliin: aika mageet nekin:) , helpommat kuin Screamit, mutta tukevammat kuin K2:t.
tässä muuten kuva uusista ja vanhoista "kultamussukoista": vasemmalla screamit testisuksiversiona, oikealla mun vanhat K2:t:

tämmöistä syvällistä tekstiä tällä kertaa...;)