blogissa on muuten ihanaa se, että mä voin olla miten pateettisen masentunut ja tilittää ihan mistä vaan. en mä osaa sellanen olla enää mun ystäville, ei ne sitä jaksais, eikä siitä ois hirveesti varmaan hyötyäkään. mä oon nääs varmaan aika kaamee kun mä oon näin maassa. mä jotenki vedän itteni aika alas. musta tuntuu että näillä negatiivisilla ajatuksillani pilaan myös tulevat päiväni, ja se pelottaa. mutta jotenkin en osaa nyt itseäni muuttaa....

piru, mitenhän tästä olotilasta taas pääseekään ylös? tiiän, että itsensä kiireisenä pitäminen varmaan auttais, ainakin hetkittäin, mutta tiiätkö mitä: mä en nyt vaan jaksa.