huoment.

tuli mieleen. mä tosiaan laitan liikaa painoa muihin ihmisiin mun elämässä, siis tarvitsen jotenkin sen että voin luottaa heihin ihan täysin. mutta sehän ei ole edes mahdollista, siis eihän koskaan voi tietää. mun tarttis ruveta luottaan samalla lailla itseeni, uskaltaa luottaa. sillä tajusin, että perkule, mulla taitaa olla kykyä luovia jollakin lailla ihmisten seassa ja löytää niitä mulle hyviä ja sopivia ihmisiä aina tasaisin väliajoin. siis: elämä ei lopu tähän päivään, tähän ihmiseen tai tähän "epäonnistumiseen": suurella todennäköisyydellä kaikkea kolmea tulee vielä uusia eteen elämäni aikana...