...nyt mustakin aidosti tuntuu siltä. aika mukava fiilis. tässä on parin päivän sisällä tapahtunu monta pientä kivaa juttua, ja se tuntuu tosi hyvältä. eihän elämä koskaan täydellistä ole, mutta aika kivaa kuitenkin. kai tärkein juttu jonka tässä ehkä vihdoin ja viimein on oivaltanut on sen, että mulla on oikeasti elämässä sellasia ihmisiä, jotka on mulle tärkeitä ja joille minä olen tärkeä, ja jotka eivät häviä mihinkään. mulla on aina ollut toi pelko aika voimakas, että ihmiset tulee ja menee, ja nimenomaan menee. ja se ihmisten "häviäminen" on just se mikä musta tuntuu tosi pahalta.
enivei, kiitos H ja N, te ootte kyllä "kasvaneet" mulle tosi tärkeiks!
muutenkin on sellanen olo, että tosiaan, taisin siitä puhua jo viimeks: että tuli mitä tuli, mä pärjään kyllä, asiat kääntyy jossain vaiheessa hyvin päin.
ja tiettekste mitä?! mä oon varmaan ekan kerran elämässäni iloissani ja tyytyväinen siihen, että herranjestas, mä oon oman elämäni herra, ja sillä sipuli, mä voin mennä ja tulla niinkuin huvittaa. eiköhän asiat lutviinnu:)
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar