itse vakaus on poistunut

... ainakin täksi hetkeksi.

mulla taitaa nyt olla päällä se kuuluisa 3-kympin kriisi. on aikas onneton olo. ihan vaan varoituksena; tänään taitaa tulla tosi pateettista tekstiä ja paljon....

töissä tuli taas takaisku, ja se tais saada tän mun olotilan kallistumaan sitten vihdoin ja viimein sitten sinne "syvän kuopan" puolelle. on jotenkin toivoton olo kaiken suhteen, enkä taida edes hirveesti osata arvostaa itteäni tällä hetkellä. tajusinkin tuossa viikolla, että nyt tarttis kyllä opetella taas tykkäämään itestään, ei mistään tuu mitään ennen sitä.

mua masentaa se että töissä ei mene hyvin, että olen yksin, että olen epä-naismainen, että en tiiä vissiin oikeen että mitä minä haluan, että musta tuntuu että mä oon jotenki tuhlannu elämääni vääriin asioihin, että mulla on yksinäinen olo, että mun on niin vaikea uskoa että oon jollekin tärkeä ja että joku musta välittää, että mun on vaikea uskoa että erityisemmin menestyisin tässä elämässä, että mulla ei oo trendikkäitä vaatteita, että mä oon niin helevetin keskinkertainen kaikessa tai se että musta ainakin itestä tuntuu niin, ja että mulla ei oo enempää rahaa...

hohhoi. tuntuu että ei tästä taideta nyt silleen "naps" vaan nousta, joutuu tekeen vähän duunia, niin sanotusti. en tiiä onko syy tähän, että kaikki tuntuu yhtäaikaa ja just nyt vaikeelta, se että se hiihtokausi nyt tosiaan loppui, ja ehdin ja "joudun" katselemaan ja tutustumaan "muuhun" elämään... ja ehkä myös kelaamaan vihdoin kaikkia niitä asioita joita on tän vuoden puolella jo tapahtunut. silloin talvella kun jotenkin kelas hiihtoo aika paljon, niin oli ehkä mieli silleen suht "täynnä", koki että nyt on jotain mikä on mulle tärkeetä. kävin pitkästä aikaa silleen kunnolla keskustassakin tuossa viikolla, ja mulla tuli jotenkin sellanen olo kuin oisin maalta käymässä: kuteet ei ollutkaan niin "ajantasalla" kuin luulin, ja tuntui että enhän mä tiiä enää ollenkaan kuinka tässä ollaan. ja alkoi samalla vähän masentaa se, että mulla ei nyt vaan oo pennin hyörylää uusien kledjujen tai kenkien ostamiseen... (vaikka tiiän että syy pennittömyyteen on ollut omat nautinnot).
mä oon tällä hetkellä niin pirun epävarma itestäni, tiekkö silleen, että on sellanen olo, että muut tietää mikä elämässä on hauskaa ja mitä siihen kuuluu, mutta että mä oon ihan pihalla. yhtäkkiä ei tunnukaan niin hienolta se, että ei huvita käydä baareissa vaan käyttää aikansa nyrkkeilen, potkien jne. oon jotenkin kateellinen heille, jotka jaksavat valvoa ja lähteä baariin kun muut on menossa, vaikka seuraavana päivänä olisikin töitä, ja olen kateellinen sille, että he tuntuvat olevan niin paljon enemmän kotona noissa toiminnoissa. mä oon suoraan sanottuna tällä hetkellä ihan pihalla baari-ja kaupunkikäyttäytymisestä. ja kuitenkin mä tiiän, että ei se taida olla mua muutenkaan, mutta samalla tunnen itseni tylsäksi ja ulkopuoliseksi. toi ulkopuolinen olo nyt tavallaan on tosi ymmärrettävää, sillä mä oon ite valinnut sen että talvi on mennyt muissa maailmoissa, enkä voi olettaa, että toiset kaverit ovat jääneet siihen tilanteeseen ja tilaan odottamaan mihin minä heidät "jätin". hekin ovat menneet elämässä vähän uuteen paikkaan, tietenkin.

niin, sehän oli se "relaa, älä kelaa" minkä piti rulata... sorke börje, tais tulla vallankumous...;) heh, no hyvä että nyt jo hymy vähän käy suupielessä...

on semmonen kauhian kaksijakoinen olo: osa musta haikailee tällä hetkellä ihan hirveästi parisuhteen ja ihastumisen perään, vaikka toinen osa musta on aika rikki, väsynyt ja ennen kaikkea kaikkea muuta kuin kypsä tasapainoiseen ihmissuhteeseen...

ädfädafadjkfjadsfjdöfäaddaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrggggggggggggggggghh.