jännitystä ilmassa

tsaukki ja moro!

ekat työpäivät ovatkin menneet aika kivasti, ei tunnu enää pahalta olla töissä. siellä on tosiaan niin pikkasen porukkaa paikalla, että sujuvasti menee hommat ja rauhassa saapi olla, ei ole koko ajan joku kyselemässä. ja jotenkin kun rauhassa tekee töitä, niin näkee paremmin sen työn tuloksenkin: silloin kun on sata rautaa tulessa, niin se hosuminen tekee sen että ei nää yhtään kauemmaksi...
se mun täytyy kertoa, että on mulla ollu nyt viime päivinä vähän jännitystiloja taas... en kutsu sitä enää varsinaiseksi paniikkihäiriöksi, sillä varsinaista paniikkikohtausta mulla ei ole ollut noin puoleen vuoteen (siistii:)), mutta välillä alkaa silleen vähän jännittää pikkasen liikaa, ja silloin ahdistaa tuntuu taas vähän vaikealta olla ihmisten kanssa. kyllähän sitä vähän on, että voi ei, mistä noi fiilikset taas tulee, ja voi ei paheneeko tää tästä taas... mutta kyllähän mä itekin tajuan, että se on taas se muutos mikä pistää jännittämään: loma meni niin rauhallisissa ja paineettomissa ja hitaissa merkeissä, ja nyt taas on yhtäkkiä vauhti päällä ja ei malttais hirveesti olla vaan: vähemmästäkin mun pää on että "mitäh häh, mitä on tapahtunu?!!". joten annan itellen vähäsen aikaa, eiköhän se jännittäminenkin taas vähene tässä ajan kuluessa. se on vaan hassua, että mä jännitän silleen työkavereiden kanssa välillä, että tuntuu että kielikin on ihan jäykkä, että tuntuu vähän vaikealta puhua. oi ja voi mua, olen vähän hassu:) Mutta hitaasti tää on tähänkin asti edistynyt, joten maltilla vaan etiäpäin! jännä kun se jännitys-ahdistus-olo saa mut aina vähäsen tuntemaan, että olisin jotenkin lähempänä "reunaa" taas, kunnes muistan, että hei, tältä on tuntunut aikaisemminkin, se menee ohi, eikä mitään pysyvää pahaa tapahdu, pitää vaan rentoutua ja luottaa itseensä, että jeejee, mä pärjään!

elämä on seikkailu, hyvä sellainen.