ei ole pakko

...kirjoittaa kaikesta mitä päässä liikkuu... piti oikeen muistuttaa itteensä siitä:) Katsos, kun oli aika masis-viikonloppu, enkä haluais sen syitä kuitenkaan sen enempi tässä tilittää, ja katsopas vain, ei mun tarvikaan:) Kun oli ekaks sellanen fiilis, että ei halua kirjoitella nyt, mutta sitten kun tajus että voi kaikesta muusta kirjotella niin johan kynnys aleni.

yks "ikävä" juttu on kyl selitettävä: mulla on 4. suun ja nielun hiivatulehdus menossa tälle vuodelle:( oli tosi masentavaa kun tajusin perjantaina, että ei helekatti, taas se iskee. siitä tulee niin paha olo; kurkussa pala ja oksettaa, maha on jotenkin sekasin, ja sitten on kauhee väsy ja siitä osittain johtuva masis. enivei, mulla toi hoitava astmalääke sen aiheuttaa, jotenkin ne steroidit siinä "ruokkii" normaalia hiivakasvustoa niin, että se rupee kasvamaan ihan liikaa. saan mä sen nujerrettua lääkkeillä, mutta ei nappais olla naukkaamassa hiivalääkkeitä joka toinen kuukausi, kun kerta siihen ei pitäis olla mitään tarvetta terveellä ihmisellä. ei tää kuulemma hirveen tavallista ole, mutta jotkut ihmiset on vaan vähän alttiimpia jostain syystä. kävin sitten lääkärillä, ja tällä kertaa sattui kohille tosi mukavan ja pätevän olonen tyyppi: vaihdettiin astmalääketyyppiä, ja kokeillaan josko eri steroidityyppi ärsyttäis nielua vähempi. ja sitten jos se ei auta, niin kuulemma on lista muitakin vaihtoehtoja mitä voi kokeilla. joten tuli heti parempi mieli, kun sai sen tunteen, että tälle voikin tehdä jotain, ja että joku muu on sitä asiaa hoitamassa mun kanssa.

kävin tänään pitkästä aikaa hierojalla, sain jalat "hoidettua". oli kiva todeta, että vaikka on paljon liikkunut sitten viime hieronnan (josta on aikaa varmaan vuosi), niin eivät olleet jalat pahasti jumissa. aattele, olen elämäni kunnossa 3-kymppisenä, siistii:) Varmaan johtuu siitä, että reenaus ei ole niin yksipuolista kuin ennenvanhaan, ei enää joku tietty nivel/lihas rasitu liikaa, jne.
se hieronta oli tuolla hgin keskustassa, ja kävin siinä vielä pikku kävelyllä kaivopuiston suunnalla... tajusin, että kaipaan niitä sunnuntaisia kävelyjä kaupungilla, joita me harrastettiin yhen mun entisen poikakaverin kanssa... se oli kyllä tosi leppoisaa... lähdettiin ex tempore joku kaunis syys-sunnuntai keskustaan, ja käveltiin eirassa, punavuoressa, kaivopuistossa ja siellä suunnalla, ja ihmeteltiin vanhoja hassuja ja hienoja taloja, ja käytiin jossain kahvilla ja pullalla. se oli tosi rentouttavaa ja mukavaa. pitäis ruveta harrastamaan sitä taas. vaikka eihän se yksin ole ihan yhtä kivaa. en tiedä ketä saisin kaveriks.... pittääpä funtsia:) Se on nykypäivänä tylsää, että harvalla tutulla/kaverilla/ystävällä on enää aikaa tehdä juttuja silleen ihan ex tempore, kaikilla on niin paljon ohjelmaa etukäteen sovittuna. mun mielestä kun parhaimmat fiilikset tulee kuitenkin niistä ex tempore-tekemisistä, noin hieman yleistäen.