vietettiin sitten eilen suht ex tempore tyttöjen ilta. oli kivaa, ja minä suhteellisen humalassa, pitkästä aikaa. kupsahdin kyllä nukkumaan jo kahen tienoilla, kun musta tuntui että mulla baarissa meni silmät jo ihan oikeesti ristiin ja puhe takelteli... ihmeen vähän paha olo tänään, hyvä niin. pikku henkinen ahistus on kyllä päällä, joten siitä syystä pidän pienen
POSITIVISUUSSESSION
ennenkuin painun hyvin(?)ansaituille yöunille;)
eli:
ok, asiat voi mennä huonosti, mutta tiekkö mitä; ne voi mennä hyvinkin!! ja miksi tuhlata etukäteen kauheen määrän huolehtimista, että joku ehkä menee pieleen, sillä sitten jos se sattuu menemään pieleen, joutuu sitten kuitenkin surra asiaa, ei sitä voi etukäteen tehdä. joten miksi "tupla-surra" asioita!?!?!??! haloooooooo;) nyt tästä lähtee "opi positiivisuutta"-jakso, jossa pyrin aina näkemään kaikki hienot mahdollisuudet asioissa ja itsessäni, enkä vain niitä kamalia juttuja mitä tiiän että elämässä aina VOI välillä tapahtua ja huonoja puolia/heikkouksia itsessäni.
kauniita unia!
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
2 kommentarer:
Hei Memyi! Kiva kun kävit moikkaamassa!
Ihan samaa tuplamurehtimista olen yrittänyt välttää. Se ei kyllä aina onnistu ja toisinaan teen siitä päinvastaisen taikauskohömpän: Jos kuvittelen kaikki kamaluudet, niin sitten niitä ei ainakaan tapahdu, koska ei ennenkään ole tapahtunut. Eihän tuossa ole logiikan hiventäkään. Mutta oudolla tavalla se auttaa, jos siihen murehtimispyörään on jo ehtinyt hypätä.
Onnellinen se, joka pystyy elämään tämän hetken kanssa miettimättä mennyttä tai tulevaa. Ei vain ole helppoa.
moro Arokettu!
mukavaa, että löysit puolestasi tänne:)
heh, joo, oon miettiny, että onko tuo joku universaali naisten juttu toi ainainen huolehtiminen? kun ei miehet tunnu tekevän sitä yhtään samoissa määrin, mistä olenkin vähän kateellinen, täytyy myöntää:)
toi sunkin taikauskohömppä:) voi kyllä toimia jollekin, mulle ei, oon joskus kokeillu:). sillon nääs niiden pahojen asioiden kuvittelu ei lopu koskaan:) Ja olen myös aatellut sitä, että kun mä huolehdin ja murehdin olemattomista asioista, niin voin samalla tuhota jotain hienoa olemassaolevaa asiaa, sillä mä oon kyllä aika hirvee kun mä tarpeeksi rupean murehtimaan:). Ja näissä parisuhdejutuissa varsinkin: jos mä rupeen kovasti murehtimaan, että tuleeko tästä mitään, niin toiselle voi tulla sellanen fiilis, että en mä ees halua olla siinä, jos kerta niin kamalan epävarma olen... joten yritän suurimmat murehtimiseni hoitaa itekseni tai kavereiden avulla, en kaataa ihan kaikkea uuden suhteen niskaan heti alkajaisiksi:) (kuormitusta on lisättävä pikkuhiljaa;);)) Katsotaan toimiiko tämä?:)
Skicka en kommentar