Sekalaista

Kiirettä onpi pukannut... Itse asiassa oli tuossa töistä stressiä viimeset kaksi viikkoa, ei hyvä...:( Hommannut itselleen vähän liikaa töitä, ja sitten on ollut koko ajan sellainen fiilis, että kaikki on ihan levällään ja mitään en saa loppuun tehtyä. Se rassaa. Lisäksi kun olen eksperimenttien takia joutunut ravaamaan joka lauantai JA sunnuntai töissä viimeiset kolme viikkoa, niin se edesauttaa sitä, että työt pyörii päässä koko ajan, ja tuntuu, että ei oo sieltä poissa laisinkaan. Nyt yritän aktiivisesti hidastaa tahtia, mutta pari viikkoa siihen menee, että saa jo aloitetut jutut loppuun. Nooh. Mutta ikävää silti, mun mielestä kun ei töistä ainakaan kannattais/sais stressata: ensinnäkään työn ei sais olla niin tärkeetä että siitä koko ajan stressais, ja sen lisäksi eipä se stressaaminen ketään auta, pahentaa vain. Musta kun tulee vielä nihkeä ja takakireä ja kärsimätön ja ymmärtämätön ihminen stressaantuneena, en siedä kanssaihmisiltäni paljonkaan mitään, vaan otan liian herkästi itseeni. Yök. Mutta tämmöttiis, eiköhän se tästä.

Hyvän breikin töistä tarjoaa tähän väliin reissu Stryniin, Norjaan, mennään sinne viettämään vähän pidennettyä juhannusta. Ollaan ihan telttameiningillä liikenteessä, joten toivon, että tämän hetken sääennustukset eivät pidä paikkaansa, sillä luvassa on sadetta, sadetta ja sadetta;) Noh, kahtellaan, jos nyt joka helekatin päivä sataa, niin otetaan varmaan joksikin yöksi mökki. Geimplääni on seuraavanlainen: yölautalla Tukholmaan, sieltä ajellaan sitten Stryniin, ja takaisin samoin keinoin... Joten persuuksillaankin ehtii istua tänä juhannuksena:) Ehkä hieman daijua hommaa, mutta kun huvittaa tämäkin kokea, niin mikäs tässä. Jos ei muuta, niin tuleepahan ainakin seikkailu:)

Viihdytin eilen muuten naapureita parvekkeella siklaamalla suksista kesävahat pois...=D Varmaan miettivät, että mitä helekattia... Vähän niinkuin meidän äitee, joka reissusta kuultuaan sanoi:"Ettekö te keksi SOPIVAMPAA tekemistä juhannukseksi?"=D Sopivampi tarkoittaa tässä tapauksessa esim. mökille menoa tai purjehdusta. Mutta ei, emme keksi mitään sopivampaa tekemistä:)

Niin, sen lisäksi että oli viime viikolla töissä kiirettä, niin kävin melontakurssin... Olen kyllä aikaisemminkin, joku neljä vuotta sitten, käynyt melontakurssin, mutta en oikeen innostunut kauheesti siitä hommasta silloin. Osasyy siihen oli varmaan se, että paniikki oli jotakuinkin pahimmillaan, ja koin kajakin jotenkin ahdistavana, tuntui että oon jotenkin jumissa siinä, ja että jos kajakki kaatuu, jään kiinni ja hukun.... Pari paniikkikohtaustakin tuli kajakissa koettua, joten EHKÄ se ei vaan sitten miellyttänyt silloin:) Noh, ja enivei: nyt sitten oli erilainen fiilis, ja itse asiassa ylitin itseni siinä mielessä, että kaadoin itseni tahallaan kajakista veteen. Se kaatuminen on ollut minun suurin pelkoni tuossa melomisessa, ja ennen tätä en ollut edes pystynyt kaatamaan itseäni, pelotti liikaa. Mutta nyt tuolla kurssilla oli jotenkin hyvä fiilis (ja lämmintä vettä:)), joten aattelin että piru nyt tai ei koskaan. Huijasin kyllä vähäsen, sillä avasin aukkopeitettä ennenkuin kaaduin.... Mutta jostainhan se on aloitettava, nyt kyllä kynnys aleni aika paljon. Sitten vielä kun huomasi, että on suhteellisen helppo päästä kajakkiin takaisin toisen melojan&kajakin avulla, niin ei enää "avomerikään" niin paljoa pelottanut (ennen olen aina halunnut pysytellä suht lähellä rantaa). Että kymmenen pistettä ja papukaijamerkki minulle, noin!:) Niin joo, ja onhan se kiva kun ei tarvii huolehtia/varoa rilleistä tai piilareistakaan, aivan mahtavaa, niin eipä se veteen tippuminen ole niin ongelma ei. Joten toiveissa on tänä kesänä meloa jonkin verran ja ehkä vähän retkeilläkin kajakilla, mukavaa:)

Niin, ja mahtui viime viikkoon sekin, että kokeilin purjelautailuakin. Se oli kyllä jotenkin ihan sikakivaa, harmi, että kokeilu jäi hyvin lyhyeen. Mutta onnistuin jo kääntymäänkin useampaan kertaan siinä kaatumatta. Kokonaan kaatumatta en tietenkään selvinnyt:), varsinkin se ihan alku, purjeen nosta ylös, on jotenkin hatarantuntuista hommaa:) Nyt on vaan semmonen tilanne, että rahaa on nolla euroa, ja Strynin reissunkin teen Visan voimalla, joten eipä tähän väliin nyt just ainakaan luonnistu purjelautailun aloittaminen, ne kamat kun maksaa selvästi enemmän kuin mihin mulla rahkeet riittää, kattelipa asiaa miltä kantilta tahansa... Mutta jos pääsis ees pari kertaa tänä kesänä vielä testailemaan sitä, niin ois aika siistii:) Ystävän kans puhuttiin, että semmoinen joka puoli vuosi annettava "toimintatonni", jonka avulla vois sitten hankkia kaikkea kivaa harrastusvälinettä, ois ihan suotava juttu:) (mistä se tulis, jaa-a, noh, ihan sama mulle, vaikka taivaasti tippuis sylkkyyn:))