oottelin tänään hieman jännittyneenä, että se lääkäri soittais niistä verikokeiden ja röntgenin tuloksista... olin jo päässäni ehtiny kuvitella pari "positiivista" vaihtoehtoa: on joku piilevä tulehdus, joka kuluttaa mun sisintäni, tai sitten mulla on joku möykkysyöpä siellä joka painaa. siis keuhkoissa. no kiltti setä sitten soitti, ja kertoi että mun pitäis kokeiden perusteella olla ihan elämäni kunnossa... kylläpäs helpotti... ei hän osannu muuta arvella kuin että keuhkot on tavallistakin ärtyneemmät sen flunssan jälkeen, vaiks siitä flunssasta on jo melki kuukausi... joten eikun taas uudestaan "astmapilleri"-kuurille, kyllä se tästä varmaan, tällä kertaa sain kuukauden kuurin... se riittää just alppireissun yli, huh... mä yritän luottaa että kyllä tää nyt tästä, ainakin sen kuukauden;) no, enivei, sain jopa "luvan" lähteä laskemaan viikonlopuksi, niin kauan kuin ei rupee henki rohiseen tai yskittämään, piippu vaan taskuun ja tarpeen tullen imua:) paitsi että olo on vielä sen verran "epämukava", että taidan ootella ainakin huomisen siellä mökillä itekseni hyvän kirjan parissa takan äärellä että "superastmapillerit" alkaa futaamaan:) Kyllä mä sen yhen päivän kestän olla poissa mäestä vaiks kaikki muut menee:) Joudun varmaan orjatyövoimaks; tilasivat muut multa jo että on sitten ruoka valmis ja sauna lämmin kun tulevat mäestä...;)
silleen kävi hyvä säkä, että kävin kaverin kanssa, ihan seuraksi vaan, "suksimekassa" tänään kun se lämpömuokautti mononsa, ja siellä rupesin höpöttään yhen tutun suksimiehen/kauppiaan kans että tarttis ehkä uusia tellusuksia katella kun noi mun vanhat alkaa vauhtiin olla vähän pehmoset, ja selitin, että aattelin jossain laskettelukeskuksessa testailla eri suksia että sais siihen vähän tuntumaa... siihen herra tuhahti ja sanoi että eihän niissä keskuksissa oo kovin iso valikoima, ja yleensä ne on vielä miehille suunnattu=liian pitkät... telemark kun on niin pienen joukon puuhastelua, vieläkin. ja tokas, että tässä on yks pari jota hän suosittelis, ota messiin viikonlopuks rinteeseen... hehee, ei mulla ollu käyny mielessäkään, että noinhan mun kannattais tehdä... no enivei, nyt on sitten messissä kahet sukset ja puolikkaat keuhkot;)
positiivisuudesta... "asioilla on tapana järjestyä", sitä mun tuttu tokaisee useesti, eilen viimeks taas kun mä vuodatin huoliani:) ja jätkä uskoo siihen ihan kympillä ite, se on hienoa, oikeesti... mä oon aina vähän epäileväinen. totta kai mä haluaisin aatella että aina kaikki järjestyy, muttamutta... kun mä tiiän kokemuksesta että eipä ne aina järjesty kovin hyvin, musta jopa tuntuu että tietyt asiat pahenee mitä vanhemmaks tulee.... nojaa, mutta ois kuitenkin jotenkin kevyempi elää, ei murehtis niin paljoa jos ajattelis tolleen positiivisesti. ja kyllähän ne useimmat asiat järjestyykin yleensä. ehkä mun pitäis vaan päättää, että pirkule, yritän ajatella tästä lähtien aina että ASIOILLA ON TAPANA JÄRJESTYÄ.
kiitos tutulle.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
1 kommentar:
Ihanaa. Minulla on samanlainen sanonta =) Asioilla on tapana järjestyä. Ja uskonkin niin.
Skicka en kommentar