hyvä fiilis

pakko kirjoittaa vähäsen, vaikka mun tarvis jo olla iltapuuhissa, että ei taas mee myöhäseks toi nukkumaan meneminen...

Onpa hyvä fiilis. Monesta asiasta yhteensä. Kävin tänään illal kiertämässä ekan kerran keppejä telluilla, kun pari tuttua oli kans menossa ekaa kertaa sinne, oli YLLÄTTÄVÄN mukavata, mä kun olin luullut, että ei oo ihan mun juttu. Taidanpa mennä vielä toistekin. Ei mun sukset nyt ihan soveliaimmat noihin juttuihin ole, kun ovat vähän liian leviät, mutta hälläkö väliä. Ja tekniikka kepin kiertoa varten ei kyllä oo hallussa ollenkaan, nyt kun tarttis saada sitten enempi painoa etujalalle, ja mä kun vietin melki koko viime kauden siten, että yritin saada painoa enempi myös takajalalle=D Ja varsinkin viime viikon offarisessiolla tuli taas harjoiteltua hieman takapainoisempaa menoa, että ei ois "sukeltanu"... Tämmöstä tää on, koskaan ei oo täysin hyvä;), mutta aattelin, että toi kepinkiertokin sitten taas puolestaan opettaa mua uudella tavalla ja uusia juttuja, ja se sitten tukee sitä pöpelikköpeuhaamista, joka kuitenkin on sitä mitä mä eniten haluan oppia ja kokea. Ja toi kepinkierto on sillai kans hyvä, että ei noi etelän rinteet muuten enää hirveesti houkuttele, mutta tuollainen tuo sitten siihen vähän uutta ulottuvuutta taas. Kiva olla ulkona tekemässä jotakin mieluista:)

Toinen juttu, joka tuntuu hyvältä, koostuukin sitten itsessään monesta "pienestä" seikasta. Olen nääs yllättävän moneen ihmiseen kuitenki tutustunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana (enimmäkseen juu noissa hiihtohommissa), ja tutustunu ihan sillai, että yhteyttä pidetään tasaisen harvakseltaan. Ja se tuntuu jotenkin hyvältä. Tai siis kyseessä on sellaiset ihmiset, jotka ei varsinaisesti "saa" multa mitään eivätkä "hyödy" musta mitenkään, mutta silti molemminpuolisesti pitävät yhteyttä. Siinä tulee mulle nääs sellanen fiilis, että kappas vaan, mustahan tykätään ihmisenä=D Ja se tuntuu hyvältä. Täytyy nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää. Täytyypi täsmentää, että usea näistä ihmisistä on varattuja miehiä, joiden kanssa on sitten ollut tosi helppo jotenkin vaan "kaveroitua", mulle se on ainakin tosi selkee tilanne, että jos toinen on varattu, niin eipä sitten tarvii mitään kelailla koskaan, että mitä se miettii jos mä sanoin näin ja näin, vaan sitten voi "tykittää" ihan vapaasti;) Ja se onpi tällä hetkellä hauskaa:) Mä taidan kyllä olla varatuille miehille jotenkin hyvän tyyppinen kaveriksi, koska eipä mun kanssa tarvii koskaan miettiä, että mitähän toi meinaa. Tämä kuvio on toistunut useammassa otteessa mun elämässä, siis se, että oon varatuille miehille hyvä "naiskaveri". Oishan se tietty kiva, jos joku tuollainen mies, jonka kanssa juttu luistaa ja synkkaa, ois joskus jopa vapaa, mutta elämä on;) (toim.huom. ihan vaan tarkennuksena: en siis haikaile kenenkään varatun miehen perään, mutta kiva kuitenkin huomata, että kappas, löytyyhän tältä planeetalta mukavia miehiä:), se luo toivoa, että ehkä joku päivä mä törmään tosiaan samankaltaiseen synkkaukseen miehen kanssa, joka on sitten vapaa.)
Tähän hyvänmielen-kategoriaan kuuluu myös se, että menneisyys alkaa tosissaan olla menneisyyttä: esim. yhden entisen poikakaverin kanssa ollaan lähennytty tässä talven aikana sillai mukavasti kaverimielellä, mä kun hänen seuraansa olen välillä kaivannut ihan ihmisenä ja laskukaverina vaan. Nyt tuntuu kuluneen tarpeeksi aikaa siihen, että voidaan olla nyt sitten kavereita, ihan hyviäkin sellaisia.