työpaikka-avautumisia

alkaa taas eräs kolleega kypsyttämään... Ollaan hyvin tultu juttuun nyt jo vuosi (ekat vuodet oli hiukka hankalia), mutta nyt mua on alkanut taas ärsyttämään tyypin asenne... Mä en jaksa sellasta, että ollaan silleen "piilotylyjä" ja "piilonokkavia", joka v.tun asiasta. Varsinkin jos hän on väsynyt, niin hänen tuntuu olevan vaikea sietää sitä, että toinen on iloinen ja onnellinen ja yrittää keventää tilannetta... Se tyyppi vois silloin olla vaan hiljaa, eikä vittuiluillaan pilata toisenkin päivää. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, mutta pakkoko sitä on mennä tahalleen toistenkin päivää pilaamaan. Enkä mä jaksa sitä, että jos mä oon iloinen jostain pienestä asiasta tai jotain, ja niin hänen on ilmoitettava jollain tavalla, että asia on hänen mielestään turhanpäiväinen asia. Tulee sellanen tunne, että hän on taas ruvennut käyttäytymään vähättelevästi, ja sekös saa mut raivoihin. En ees viittiny tänään mennä kahvitunnilla porukkaan istumaan, sillä en vaan jaksa katella hänen naamaansa, ja pelkään osittain että sanoisin jotain mitä ei kannattaisi sanoa... Sillä sen olen oppinut, että turha hänen kanssaan on ruveta kinaamaan, se on ihan yhtä tyhjän kans, tai pahempikin. Hän ei nimittäin kovin helpolla ota kritiikkiä vastaan omasta itsestään, vaan suuttuu sitten noin vuoden ajaksi... Ja se ei ole kiva juttu, sillä hän on mestari puhumaan paskaa toisista selän takana..

Vituttaa kun tulee tollasen ääliö-ihmisen takia paha mieli.