HYVÄ MINÄ!!!

tapahtui tänään: "viimeisiä voittoja paniikista": mulla on ollut tässä vuoden ajan jonkin sortin tuolihissikammo (pitkä stoori, kerron vaikka huomenna pidemmin). Lyhyt versio: viimeinen todella selvä paniikkikohtaus sattui vuosi sitten Alpeilla pysähtyneessä tuolihississä lumipyryssä. Sen jälkeen on ollut tosi hankala mennä tuolihissiin, ja se istuminen siellä ei ole tuntunut mukavalta. Se paniikkikohtauksen pelko oli koko ajan hyvin vahvasti esillä. Menin kyllä, mutta aina tutun kanssa ja itku kurkussa ja paha olo kropassa ja päässä, sekä lievä hyperventilaatio päällä, ja jälkeenpäin aina nolotti. Mutta tänään: menin ekan kerran tälle kaudelle tuolihissiin, jännitin mahan kuralle jo hissijonossa, ja pelkäsin sitä, että mitä jos taas tulee huono olo.. Mutta ystäväni Kaima oli messissä, ja sain pitää hänen kädestä kiinni (varmuudeks), ja iloiseks yllätykseks se hissireissu ei tuntunut enää ollenkaan niin pahalta... en mä nyt ihan rela vieläkään tietty ole, mutta varsinaisesti pahaa oloa ei tullut vaikka jännitti... On kyllä ihan pirun hienoa, vaikea selittää miten hienoa oikeesti!=D

nyt. öitä!