ystävät ovat ihania

Juu. On tässä tosiaan vähän työt pukanneet aiheuttamaan ahdistusta sen Norjan reissun jälkeen... Ihan syystäkin ja vähän ilman syytäkin, juu nou, silleen itselleni ominaiseen tapaan:) Kai se ahdistavin juttu on ollut se, että olen jotenkin "jumissa" tuon työn kanssa, projektit ovat tuntuneet ihan mahottoman loputtomilta, ja on tuntunut siltä, että jotenkin ei ole mitään eri vaihtoehtoja miten asiat voisi järjestää, vaan "joudun" vaan menemään mihin putki näyttää... Se vaihtoehtojen puute tukalalta tuntuvassa tilanteessa ei oo musta jees. Noh, perjantaina tuli sellanen fiilis, että nyt tarttis kyllä jutella ihmisen kanssa, joka oikeasti tietää tän työahistusfiiliksen. Sain sitten sovittu hyvän ystäväni E:n kanssa treffit tälle päivälle, tehtiin ruokaa ja käytiin kävelyllä. On ollut muutenkin vähän E:tä ikävä, sillä hän on "ei-hiihtävä-ihminen", joten viimeisen kuukauden aikana ollaan nähty aika hintsusti mun reissujen takia. E on samalla naista-syövällä-alalla;) töissä kuin minäkin, eikä hänelläkään ole ollut mitenkään järin helppoa projektiensa kanssa. Joten toisin sanoen, me ollaan IHAN SAMALLA AALTOPITUUDELLA tässäkin asiassa:) Teki tosi hyvää jutskata ja olla vaan E:n kanssa, eipä ne työjuttelut niin kauaa edes kestäneet kuin olin luullut, sillä aika nopsaan E sai mut näkemään mun tilanteessa aika selkeitä eri vaihtoehtoja. Aikas siistiä:) Tuli vähän helpottunut olo, eiköhän ne asiat tosiaan järjesty!:) Mä en näistä mun kaikennäköisistä aatoksista ole vielä omalla työpaikallani puhunut enkä aio nytkään vielä, haluan ensin tietää vähän enempi varmuudella mitä haluan ja mitä meinaan, ennenkuin saan pomon hiukka huonolle tuulelle:) (mun aatokset ei nyt oo ihan varmaankaan niinkuin herra on asiat itse aatellu). Mutta nyt oli ja on siis tärkeintä, että saan itselleni ihan vaan omaan päähän enempi "liikkumatilaa" ja valinnanvaraa tuon työn suhteen, silloin minulla on hyvä olla.