Viitaten edelliseen kirjoitukseen: harjoitus ei onnistunut. Kusta tuli enemmän niskaan ja hermo meni. Mussa on se "huono" puoli, että jos mua kohdellaan väärin niin en vaan voi olla turpa kiinni. En vaan voinut olla hiljaa ja katsella vierestä kuinka homma kusee.
Meidän työpaikassa kommunikaatio on nollassa, ja sitten tulee semmoisia "yllätyksiä": on päätetty pienessä piirissä asioita, jotka koskettavat minuakin ja tuottavat minulle selvästi enemmmän töitä, mutta mitään ei kerrota, vaan kuulen sen ikäänkuin vahingossa... Ja vaikka tiedän, että tämä ei ole henkilökohtaista (moni kokee vastaavaa meidän labrassa), niin mua rupee niin suoraan sanottuna vituttamaan. Ei se mitään, jos tämä jäisi yhteen kertaan, mutta kun se on enemmänkin tapa kuin poikkeus. Ja en ole sitä mieltä, että kyse on vaan siitä, että tuollaista ei saisi tapahtua juuri minulle, vaan kyse on siitä, että ei tuollaisia mokia/johtamisonnahduksia tulisi tapahtua kenellekään! Mutta kun se on vaan niin, että yliopistolla ei ryhmänjohtajan asemaan tarvita minkään sortin johtajakoulutusta, ja sen kyllä jumalauta huomaa. Mä tiedän, että ei se tilanne muutu miksikään mun sanomisesta, ja että omaksi hyväkseni mun kannattais olla nyt ihan vaan hiljaa ja ootella, että pääsen pois (ellei olis väikkäri kesken, niin lähtisin varmaan oikeestaan tältä istumalta kattelemaan muita työpaikkoja), meillä kun vastaansanojat leimataan usein riitapukareiksi. Monet ovat työpaikallani samaa mieltä kuin minä kommunikaation heikkoudesta/olemattomuudesta, mutta eivät uskalla/viitsi sanoa mitään, vaan eristäytyvät sitten ikäänkuin omiksi pieniksi yksiköikseen ja hääräilevät itsekseen. Todella hedelmällistä ja työpaikan henkeä parantavaa. Tämmöstä. Aika ristiriitaiset ja väsyneet fiilikset. Ainoa hyvä, mikä tästä tilanteesta seurasi, oli se että sain tarpeeksi tarmoa ja kysyin lisää palkkaa (jos ei työpaikalla saa minkäänsortin arvostusta muuten, niin olkoon sitten palkka ees perkule parempi), olen aikani sitä miettinyt että pitäisi kysyä, mutta ei vaan ole oikein luonnistunut. Vastausta ei tullut vielä, saa nähdä.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
4 kommentarer:
Kuulostaa: akateemiselta työpaikalta!
älä muuta viserrä.......
Itsekin siis jotain 7kk olen haistellut tuollaista Akateemista Työpaikkaa ja vaikkei nyt noin pahaa kireyttä löytynytkään, kuin mistä sinä raportoit, niin pystyin tuntemaan POREILUN pinnan alla.
Noh, meidän labra on kyllä välillä tässä suhteessa aika pahasta päästä... Varsinkin kun työntekijöiden määrä on selvästi lisääntynyt, ja kommunikaatio sitä mukaa heikentynyt entisestään. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että joka (akateemisessa) työpaikassa on puolensa ja puolensa, joten kyllä tää loppuaika tässä menee, vaikka en usko, että palaan enää "koskaan" samaan labraan töihin.... Sen verran olen huomannut, että toi kommunikaatio on mun prioriteettilistalla aika korkealla.
Skicka en kommentar