Miehet rakastavat antaa neuvoja...

..jepjep... sain eilen mun "miesten neuvojen ristiriitaisuuksien ihanuus"-sarjassa annokseni täyteen, AINAKIN tämä viikon osalta:)

Niin siis kyseessä on mies/miehet + jokin "tekninen" tai käytännön juttu: tilannehan on aina se, että jokaisella asiaa ollenkaan tuntevalla miehellä on asiasta hyyyyyyvin selvä mielipide, ja se voi olla ihan päinvastainen kuin jonkin toisen "asiantuntevan" miehen, ja sitä on paasattava kuitenkin niinkuin sitä ainutta totuutta mun tapaiselle "tytönhupakolle";) (ja sen lisäksi joka toinen lause päivittelee paasauksen keskellä sitä, että miten sinä nyt noooooooooooooooin oot voinu sen aatella tehdä!??!?!?!?...)... Noh, siinä tilanteessa, kun meikätyttö vaan yrittää oppia asioita ja tehdä "niinkuin pitää", niin pää menee vähemmästäkin sekaisin.

Kyse oli eilen mun suksien huollosta. Viime vuonna telluliiton leirillä paikallinen suksihuoltamon pometsu opetti meikäläisiä kuinka huolletaan sukset ihan kanttien terottamisesta lähtien ja siitä sitten voiteluun... Aattelin, että otan pikkuhiljaa nää opit käytäntöön, ja viime kautena aloitin homman sillä, että tein voitelun ite (kiitos äiteelle vanhasta silitysraudasta!:)), ja hyvinhän sen suju ja sujuu vieläkin, siihen telineeksi riittää vaiks kaks tuolia. Noh, sitä kanttien terottamista olin aatellu sitten ruveta tekemään vasta sitten, kun ois jokin tarpeeksi hyvä teline suksien kiinnittämiseen. Nyt oli sitten sattunut niin mukavasti, että laskupiireistä on tullut tutuksi heebo (itse asiassa viime reissun adhd-tyyppi), jolla on kavereineen muista urheilusyistä verstas... Noh, mähän päätin sitten kutsua itseni sinne, hahaa:), huoltamaan mun omat sukset. Ja aluksi tuli vaan vastaus, että juu tule vaan, ei sen kummempia kysymyksiä. Noh. Sitten kun eilen olin hakemassa viilaa ja sitä tarvittavaa "kulmatukea" (vai mikä helekatti sen nimi nyt onkaan) paikallisesta mäenlaskukauppataivaasta;), niin siellähän sitten tuttu omistaja (jolla ennenkin on ollu jokseenkin isällinen asenne muhun:)) rupes paasaamaan, että eieieieieieieieieieiiiiiiiiii, ei saa ite ruveta viilaan niitä kantteja, sukset menee PILALLE!! siinä vaiheessa olin varmaan aika kysymysmerkin näköinen, ja selitin, että en mä oo asiasta muuta mieltä muuta kuin että mulle on kyllä asiaa opetettu ja oletan että se on tarkoitettu rohkaisuksi tekemään jotain niille suksille itse, mutta että (painotin!) enhän mä mitään asiasta oikeesti tiiä... Noh, paasausta jatkui varmaan noin reilu vartti yhteensä, välillä hän palveli muita asiakkaita, ja palasi sitten mun luo, ja piirteli kaavakuvia ja kaikkea siitä kuinka pieleen asia voipi mennä, että se on niin herkkää niin herkkää.... Luulen että ai gat thö point:) Kun setä siinä hiukka "rauhoittui", niin asia selvisi siinä määrin, että juu, noh, voi niitä sivukantteja vähän ite viilailla, mutta että pohjakantteihin ei kandeis ite koskea. Ok, fine by me:), ja lähdin reeneihin. Reenien aikana oli sitten adhd-tyyppi yrittänyt soitella, ja sitten kun soitin takas, niin sain kuulla jokseenkin kolmannen version asiasta:) Hän oli kuulemma ruvennu funtsimaan, että mitä mä sillä verstaalla teen suksia huoltaessa, nehän voi huoltaa vaikka kädellä tukien (siinähän sitä herkkyyttä ja tarkkuutta kerrakseen;))... ehheh... johon vastasin, että en mä ees enää oo varma, tarviinko mun ees yrittää olla itsenäinen nainen suksieni kanssa, ja että hiihtokaupan setä oli sanonut niin ja niin... Johon adhd sitten tokas, että jos se kyseinen setä on sanonut niin, niin sitä kannattaa uskoa, ja sain kuulla tästä jonkinsortin mini-paasauksen (vaikka en koskaan ollut ees vastaan väittänyt:)). Sitten sain kuitenkin vielä kuulla, kuinka "eihän siellä pöpelikössä mitään telineitä ole, sun tarvii oppia silleen kädellä tukien vähän viilaileen".... Ja sitten vielä: "ja mihin sitä toisaalta ees kantteja tarvii, sillä eihän käännöksiä kannata liian paljon tehdä, siinä katoaa vauhti"... josta puhe siirtyikin massaan ja vetovoiman lakiin, ja että kuulemma mustakin saisi helposti 10 kiloa raskaamman makkaraperuna-dieetillä=D, pääsisin lujempaa mäkeä alas=D Kieltäydyin kuitenkin kunniasta:)
Näin ne puheenaiheet vaihtuu.
Lopputulos: mä taidan nyt vaan taas voidella sukset ennen seuraavaa reissua (se on kuitenkin pöpelikköpainoitteinen), ja sen jälkeen vien sukset sedälle huollettavaksi... Ja kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa;);)

Jeps. Mutta jollain tapaa koen, että miehet nauttivat siitä, että välillä pääsevät neuvomaan ja paasaamaan tuollaisesta minun kaltaiselleni oliolle, joten ehkä sekin on yksi tarkoitus miksi olen olemassa;););)

Edit: Haluaisin kuitenkin lisätä, että olen kuitenkin iloinen, että minun elämässäni on näitä hetkittäin kovinkin "neuvovia" miehiä, jollain takaperoisella tavalla se antaa mulle loppupeleissä sellaisen fiiliksen että minusta välitetään ja huolehditaan:) En mä ainakaan ite jaksa paasata ihmiselle, josta en tippaakaan välitä:)