pidempi matkakertomus:)

Heips keikkuu, ääni on mennyt ja väsyttää, mutta muuten on hyvä fiilis:) Toivon että en ole tulossa kipeeksi, vaan että tää äänen käheys johtuu siitä, että on 3 päivää huutanu ja puhunut pakkasessa, ja tottumattomalle se voi käydä koville:) Tää väsymys on tuttua: tältä se aina tuntuu kun tulee hiihtoreissulta: ei siellä kuiteskaan ihan tarpeeksi nuku, ja sitten painanut vauhdilla koko ajan, ettei ees sitä väsymystä huomaa... Vasta sitten kun tulee takaisin arkeen niin se pamahtaa päälle. Mutta eipä voi nyt valittaa, ihan oma valinta;)

Pakkasta oli tosiaan la ja su sellaset 16-12 astetta... Tuntui kyllä raikkaalta:), eikä se kylmyys oikeestaan haitannut yhtään, päällä oli asianmukaiset vermeet... Aamupäivällä kyllä pukkas varpaat kylmenemään, mutta sekin korjautui kahvitauolla. Rinteitä oli auki vähemmän kuin yleensä tähän aikaan, mutta jostain on aloitettava;) Populaa oli puoleltapäivin rinteessä yleensä ihan liikaa, joten me pidettiin siinä sitten pitkä ruokatauko ja palattiin asiaan vähän myöhemmin taas. Perjantaina varsinkin paikalla oli oikeestaan venäläisiä, virolaisia ja me... oikeesti hämäs, varsinkin kun noiden venäläisten rinnekäyttäytyminen ei oo ihan kohdallaan: kuinkas ollakaan, tällä kertaa oli mun vuoro jäädä holtittomat venäläisen yliajamaks: siinä lasken rinnettä alaspäin, ympärillä on tilaa vaiks kuinka, ja vauhti on jopa hitaampi kuin yleensä (sillä olin pysähtynyt katsomaan oliko kaatuneelle kaverilleni sattunut mitään), ja sitten yhtäkkiä kuuluu takaa kirkaisu ja sitten sekunnin sadasosan jälkeen muhun törmää joku ja kaataa mut ihan mullinmallin... Niska hiukka venksahti, mutta ei pahasti. Ei siinä mitään, mutta sitten tyyppi ei ees vaivaudu pysähtymään!!! Herranpieksut ko mä hermostuin, toi on niin edesvastuutonta ja tyypillistä: saivat kyllä sellasen sanallisen paasauksen osakseen, että tuskinpa jättävät toista kertaa ihmistä rinteeseen makaamaan.

No enivei, sen insidentin jälkeen ei sitten pahemmin ikäviä juttuja sattunut, pari "lentelyä", mutta sehän kuuluu asiaan:)... Lauantaina saimme porukkaamme yhden väliaikaisen ja kaksi pysyvää vahvistusta, suht ex tempore: lähialueilla asuva tellukaveri tuli laskemaan meidän kans päiväks, ja sitten törmäsin yhteen uuteen tuttavaan ja tämä tyttöystävään, ja monen käänteen kautta he päätyivät sitten meidän möksään:) Oli kyllä mukavata, juttua riitti niin että huhhuh:) Tämä uusi tuttava on adrenaliini-narkkari ja lievästi adhd, joten tylsää ei ollut eikä vauhtia puuttunut:) Kaikki kyllä taisivat viihtyä oikein hyvin:) Se on kyllä jännä kun noilla reissulla kaikki, hyvinkin erilaiset ihmiset, tulevat hyvin juttuun:), kun on se yksi iso yhdistävä tekijä: mäenlasku=)
Se oli kiva, että sain laskukavereiltani kuulla, että meikätyttö on kuulemma kehittynyt huimasti viime aikoina, meno kuulemma alkaa jo näyttää ihan oikeelta telemarkilta:) Jonkinlaisen ahaa-elämyksen taisin kokea silloin marraskuussa... Meno on kyllä omastakin mielestä pehmeämpää, tulee ihan sellanen surffausfiilis:) välillä.