matkakertomus

helöy... Offarisessiot takana, ja tyttö vielä yhdessä paketissa... Niska jumissa (taas...), samoin selkä ja reidet ja... Mutta hymy ei:)

Väsyttää kyllä, ei käy kieltäminen, mutta se on itseaiheutettua ja -"haluttua", joten ei sovi valittaa:)

Reissu oli kaikin puolin ihan ok-onnistunut.. Torstaina ja perjantaina hiihtelin enimmäkseen itekseni rinteissä, ja meinasin sään takia jo hiukka lannistua: -20 astetta ja IHAN kauhia viima, en oo ennen moista kokenut, rinteiden ulkopuolisetkin alueet olivat aika kovat siinä ilmassa... Rinteessä ei paljon muita näkynyt... Onhan se tietty kiva, että ei tarvinnu jonottaa mihinkään, mutta huonompi homma kun rupes aina hississä paleltamaan, varsinkin naama ja pää olivat kovilla... Päällä oli sekä kuoritakki, että sen päällä untsikka, sillon tarkeni.. pieni michelin-ukko-ilmiö, ei kyllä sattunut hirveesti kun kaatui;), hyvä ko taipui kyykkäämään;)

Perjantai-iltana alkoi sitten paikalle kerääntyä porukkaa viikonlopun offarisessioita varten, jotka "paikallinen" seura järjesti, ja joita varten minäkin varsinaisesti sinne tällä kertaa olin lähtenyt... Sattuipa joukossa olemaan muutama tuttukin, vaikka olin luullut, että en tunne sieltä ketään. Hauskaa. Piirit pienenevät edelleen:) Siinä sitten heti lauantaiaamusta porukka jaettiin tason mukaan ryhmiin, ja siitä sitten lähdettiin "mettään" (toim.huom: EN ollut alkeisryhmässä, hahaa, jotain edistystä on tapahtunut!!). Sää oli onneks lauhtunut, ja viima vähän hellittänyt, aurinkokin paistoi siniseltä taivaalta. Meidän ryhmä osoittautui kaikin puolin mukavaksi: porukka aika samantasoista ja -vauhtista, hyvällä fiiliksellä hiihteleviä, muita kannustavia ihmisiä, ja "opekin" oli tosi mukava ja hyvä. Kyllähän se eka lasku pöpelikössä oli aika heikkoa, mutta onneks se oli tasaisen heikkoa kaikilla, eipä tarvinnu ketään ootella erikseen kun kaikki lentelivät menemään tasaiseen tahtiin;) Siinä sitten päivä meni "hyviä" lumia etsiskellessä, ja löytyihän pieni pläntti puuteriakin, mettän keskeltä... Mulla vaan on jostain syystä antipatioita puita kohtaan, ja laskupasmat menee sekaisin viimeistään siinä vaiheessa kun puita tulee näkyviin:) Mutta puiden lomassa oli kyllä aivan mahtavaa lunta, ja siellä ei tuullut yhtään, ja aurinko paistoi: eräänlainen paratiisi. Päivän mittaan reenattiin myös lumivyörytilanteessa toimimista Ylläksen BCA-piipparikentällä (TODELLA opettavainen ja kiinnostava kokemus!). Launtaina koin kyllä parikin ahaa-elämystä, ja se tuntui kivalta.
Hiihtelyn jälkeen oli ohjelmassa pikku yhteenvetopalaveri, sauna ja ruokaa. sitten iltaohjelmassa lisää lumiturvallisuusjuttuja sekä juttua suksien huollosta (taas pääsi mies paasaamaan tästä asiasta...;););)). Ja sen jälkeen "vapaata" oleilua... Mä siirryin suht aikaseen nukkumaan, ei vaan enää pysynyt silmät auki.

Sunnuntaiaamusta taas sitten pöpelikköön, mulla tuntui opit menneet johonkin yön aikana hukkaan, oli aika hakemista taas, ja itseä rupes hieman veetuttamaan... Mutta sain fiiliksen käännettyä pirtsakaksi taas, tajusin, että ei voi mitään kun reidet on jo niin väsyneet.... Ihan ookoosti se sitten loppupeleissä meni, varsinkin lopussa kun jätettiin aivot enempi narikkaan, ja mentiin "vapaalla" tyylillä.... Aika loppuikin sitten ihan liian nopeasti, ja oli loppupuheenvuorojen aika, ja sitten matka taittui junalle ja siitä junalla. Haikea olo oli, niinkuin näköjään aina noiden reissujen jälkeen.... Aamulla sitten suoraan junalta töihin, toooooosiiii Fresh;)

Pari todella hyvää vinkkiä tuli viikonlopun aikana mulle, ja ne kun saan oikeasti siirrettyä offari-laskuun, niin kyllä se siitä! Suurin juttu on se, että yrittäis pitää rintamasuunnan koko ajan eteenpäin ja laskis vähän suorempaa linjaa niin ei tulis niitä mulle tyypillisiä kaaren ulkopuolelle lentoja.... Mutta kuten "opekin" sanoi, kyllä meillä kaikilla oli tekniikka hallussa, se pitäis nyt vaan oppia toteuttamaan offarireilla, se kun on tosi erilainen maailma kun rinteessä laskeminen. Eli "ongelma" on taas siellä pään sisällä: pitäis vaan uskaltaa taas vähän enemmän, "apinan raivolla"!!!!=D Kyllä se tästä, tarvii vaan jaksaa olla kärsivällinen

Ylläksellä on kyllä mahtavan isoja offari-"lakeuksia", jossa ei puista tarvii välittää, valitettavasti se lumi oli siellä vaan tosi vaihtelevaa: korpusta (au!) sellasen puolipehmoseen aaltohankeen... Mutta jos noissa olosuhteissa oppii laskemaan, niin pärjää sitten helpommissakin paikoissa.