Tuleepa tänään tekstiä:)
Heh, mietin tuossa, että pitäisikö päivittää blogini kuvausta, ja mieleeni tulivat sanat "paniikkihäiriöstä toipuva". Ohhoh, ensimmäinen kerta, kun tuollaiset sanat tuntuvat oikeasti siltä, että ne voisivat kuvata minua. Siis, että ihan TOIPUVA, eikä mikään "paniikkihäiriön kanssa EDELLEEN taisteleva"... Kai se on osittain sitäkin, että olen hyväksynyt vähän paremmin itsessäni ne tietyt heikkoudet ja myös sen että nämä heikkoudet vaativat sen, että niissä hankalissa tilanteissa minun vaan tarvii "valmistella" itseäni jollain lailla rauhassa. Niissä vaikeissa tilanteissa vaadin myös enemmän aikaa ja keskittymistä kuin "normi-ihminen". Mutta hälläköväliä;) Kai sitä jotenkin siis on oppinut enemmän ja enemmän itsestään.
Halaan tässä itseäni:), hienoa:) Tsemiä myös kaikille kohtalontovereille!!!
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
2 kommentarer:
Halaus myös sinulle, toipilas.
Eilen juuri koin alkavan paniikin merkkejä täpötäydessä baarissa. Onneksi minulla oli helppo ratkaisu: kotiin.
Tuo ajan ottaminen toimii minullakin. Se on vain vaikeaa, jos sattuu olemaan viime tingan ihminen luonnostaan.
Olen iloinen puolestasi.
tänks!
väsyneenä ja heikkona hetkenä juu toi täpötäysi baari ei ole kaikista mieluisin paikka minullekaan.
mäkin oon jonkin sortin hosupekkaliini:), eikä ajan antaminen itselleni ole se kaikin helpoin juttu, itseltään kun jostain syystä vieläkin vähän vaatii, että kaikki on hiffattava ja opittava ja tehtävä ja kestettävä heti. Onneks opin:) Ja oon muuten huomannu, että minussa asuu hosupekan lisäks pikku laiskamato ja "hituri": oon nykyään melki aina myöhässä, ja tykkään tehdä asioita silleen hissukseen:):) Siinä on hyvät ja huonot puolet....
Skicka en kommentar