vappu-kuulumiset

Juu, vappu tuli ja meni. Ei nyt ihan hirveesti vapulta tuntunut, mutta eipä se todellakaan tainnut haitata:) Tiistai-iltana kun saavuin takaisin pääkaupungin rautatieasemalle ja vastassa oli "vapputunnelmallinen" kaupunkiskenario, niin joo ei ihan hirveesti harmittanut että vietin vapun jossain muualla, paremmissa merkeissä;)

Pohjoisen vappukeli ei samalla lailla hellinyt kuin viime vuonna: tuuli joka päivä aika kovaa, yhtenä päivänä jopa niin kovaa, että kaikki hissit paitsi yksi pidettiin kiinni Aika hurja. Pilvistä oli myös, ja rinteet suht jäässä/kovat, loppua kohden alkoi onneksi hiukan pehmetä, mä en todellakaan oo mikään jäärinteen master....

Mutta siis, joka tapauksessa, mukavaa oli. Seura oli mukavaa, tekeminen kivaa ja ympäristö mieluisa. Ja näki taas paljon tuttuja. Mikäs siinä ollessa. Nukuttuakin tuli ihan riittävästi useimpina öinä, kun aamulla ei ollut kiire jäisiin rinteisiin, halusi odottaa, että josko päivä vähän lämpenis ja pehmittäis.

Kisaan en osallistunut, kun ei kertakaikkiaan innostanut. Yleistä painostusta oli jonkin verran, mutta onneksi ei häiritsevästi. Hiukka harmittaa, että en kisasta paljon edes nähnyt, mutta minkäs teet kun uni maistuu:)

Tällä reissulla innostuin muuten oikein kunnolla kumpareiden laskemisesta:) Pari rinnepäivää meni melko puhtaasti kumpareita hinkatessa; kumparerinnettä ja sitten kisaa vartavasten rakennettua kumpareränniä. Kumpareränni oli vaikeampaa, kumparerinteessä kun voi laskea "turistikumpareita", eli kääntyä silloin kun sopii: jos on käännöksen jälkeen olo epästabiili, voi ennen seuraavaa käännöstä ylittää yksi ylimääräinen kumpare=D Sanoisin, että kehityin:), mutta ehkä se ei ollut niin vaikeata kun lähtötaso oli se mikä se oli:) Hauskaa oli, mä tykkäsin jotenkin aivan valtavasti, jotenkin sillai lapsen lailla, jaksoin toistaa ja toistaa. Se äheltäminen ja tsemppaaminen on vaan kivaa, älä kysy miks:) Mun menoa katselevalla oli varmasti ihan melki yhtä hauskaa:) Näin mä pari kuvaa, jossa mut on ikuistettu kumpareissa, ja nauratti melkoisesti, ykskin kuva on sellainen, että ei musta näy kun suksen kärki, tyyppi ite on kumpareikon montussa persuuksillaan;) Ei mua yhtään samalla lailla innosta tavallinen rinnelasku, vaikka on sekin kivaa ja vaikka siinäkin on roimasti kehittymisen varaa.

Sinä päivänä kun hissit oli kiinni, kapusin poikien kanssa kumparerinnettä ylös sukset selässä repussa kiinni, ja sieltä sitten laskettiin alas. Jaksoin tehdä sen jotain viisi kertaa:). Heitinkin, että jospa mut sais joskus arkielämässä motivoitumaan reenaamaan noin kovaa:)

Jep. Vieläkin tekis mieli aina vaan päästä hiihteleen vähän lisää taas:) Voipi olla että jossain vaiheessa kesää mut löytää jostain Norjasta äheltämässä lumisessa rinteessä=D Yks kaveriporukka on lähdössä Stryniin kesäkuun alussa, mutta se ei mulle passaa, mutta eiköhän semmonen reissu muutenkin järjesty:)