nyt on ollu vähän liian kiirusta tänään, että ois tullut mitään syvempiä ajatuksia mieleen... toisaalta, mikäs siinä, pintaliidellään sitten tässä vähän aikaa ennen kuin uni tulee.
mun keuhkot ovat tänään tuntuneet paremmalta kuin viimeiseen kuukauteen, aivan mahtavaa. huitomis-reeneissäkin oli ihan erilainen fiilis kuin maanantaina. sitten kun vielä mun uus tuttu, huitomis-pari, tuolta salilta tokas heti minut nähtyään, että missäs olet ollut, et kai sinäkin sairaana. pieni juttu, mutta olipa kiva että joku on siellä mua odottanu:) Sitten vedettiinkin kunnon astma-pari-reenit, sillä yllätykseni hänelläkin on astma ja flunssakin oli sattunut olemaan. miten ne pienet asiat yhdistävätkin;) Vetäjällä oli muuten joku kauhee vimma tehdä "kinkulle tilaa", oli menevät reenit, vauhtia riitti. kivaa. nyt ollaan sitten viikko joululomalla.
tänään pitikin kämppää siivota hiukkasen, sillä huomenna mun äitee-kulta ja veli saapuvat mun luo, tulevat jouluksi. kerrankin näin päin, musta tuntuu tosi kivalta ettei mun tarvii lähtee mihinkään sätkiin tänä jouluna. kyllähän varmaan kaikilla meillä jossain vaiheessa hermot toisiimme menee;), mutta ei kai siinä mitään. äiteekin naureskeli että tulee tytölle urheilullinen joulu kun harva se hetki pitää päästä vaikka lenkille hetkeks omaan rauhaan:)
meillä on ehkä hieman "erilainen" perhe (tai noh, mikä sitten onkaan "tavallinen" perhe....?): iskä kuoli jo kun olin pieni, joten meitä on vain me kolme. ja sitten mun velikin on skitsofreeninen, siis "aidosti", ei vain adjektiivina, joten siinä on sitten välillä vähän homma kireenä puolin ja toisin... mutta ollaan me jo kehitytty jonkun verran, enää ei tunnu niin pahalta. ihme vitsitkin meillä on: äitee vitsaili, että joutuu tyttö takas terapiaan kun on suku ollut joulun kylässä;) nojoo... kai noi asiat on vaan välillä niin vaikeita, että ei niihin voi suhtautua kuin huumorilla. ehkä tästä joulusta tulee taas pikkasen parempi kuin edellisestä. pitäishän sitä olla kiitollinen, että on joitakin läheisiä ihmisiä joiden kanssa joulu viettää, monet ovat jouluna yksin. sitä vaan tyhmästi on eräällä lailla "luuseri-olo", kun sitä tässä iässä sinkkutyttönä viettää joulunsa äiteen ja veljen kans... ois niin kiva jo rakennella omaa perhettä ja omaa joulua. mutta kaikki aikanaan, jos onni käy...=)
joo. rupesin muuten lukemaan kolmatta kertaa Erlend Loen Naiv. Super-kirjaa (suomeks taitaa olla Supernaiivi)... siinä on oikeasti hyvä kirja elämän suurista pienistä asioista...
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
2 kommentarer:
Vastavierailulla tässä. Lukaisin nopsasti sun aiempia: tosi paljon samoja fiiliksiä joistain jutuista, ehkä se on toi ikä, taidetaan olla samaa vuosikertaa.
Hoo, itsellä jäi muuton myötä tuttu kuntosali ja hyvin alkanut harrastus. Pitää ehkä tehdä uuden vuoden suunnitelma aiheesta, päätös on turhan jämäkkä sana. Joulua!
moi pauliina,
joo, siinä just vajaa kolmekymppiä on plakkarissa... yksi kivoista jutuista blogien lukemisessa on se, että törmää toisten ajatuksiin, jotka liippaavat todella läheltä omia, se voi esim. huonolla hetkellä tuoda paremman fiiliksen. ja sitten saa kuulla ehkä sen "toisen puolen" joistakin asioista, mitä ei oikeesti ole oivaltanut, näkee tilanteet vähän objektiivisemmin kuin aiemmin... ihmissuhteet kun on jotenkin semmoista ihme tasapainoilua kyllä.
joo, tsemppiä uuden harrastuksen ja harrastuspaikan löytämiseen!!! "suunnitelma" kuullostaa hyvältä! hassua kun se vielä tässäkin iässä voi tuntua vähän hankalalta mennä itekseen johonkin ihan uuteen paikkaan kun ei tiedä systeemejä eikä ihmisiä. mutta tähän asti se on aina kannattanut:) ja ainakin mulle se liikkuminen tekee henkisesti niin hyvää, että toivon sitä olotilaa muillekin:)
JOULUA!!!
Skicka en kommentar