tärisevät kädet ja nimen vaihdosta ja joulutekstin puutteesta ja taiteellisesti lahjakkaista ihmisistä.

aurinko paistaa. energiaa antavaa. tykkään ihan talvesta, mutta tää pimeys on silti vähän hankalaa.

taidan olla "outo", kun en tota joulua nyt edes jotenkin ihan hirveesti noteeraa... toisaalta se on parannus siihen, että monta vuotta joulu on vain ja ainoastaan ahdistanut, monestakin syystä. vietän jouluni samojen ihmisten kanssa kuin aina, mutta tällä kertaa eri paikassa ja hieman eri lailla, ja se jotenkin tuntuu tosi kivalta ja helpottavalta. meillä kun ainakin pukkaa tulemaan joulu jotenkin tunteet pintaan ja siitä seurauksena hieman riitaa. ihan kiva että tänä vuonna noi joulun pyhät on noin lyhyet.... pienenä joulu oli ihan jees, mutta siihen se sitten jossain vaiheessa jäikin.

mulla on eräs tuttava joka tekee taidetta työksensä, ja joka on siinä vielä lahjakas ja menestynyt... olen ylpeä että tunnen hänet. hassua. minä kun en sellaisista "status-" tai "ulkoisista" merkeistä yleensä ole välittänyt tai hätkähtänyt. kai se on sitä, että ihailen sellaisia ihmisiä jotka ovat jotenkin lahjakkaita, se on niin hienoa. ei se että on kuuluisa tai rikas jne.. itse kun koen olevani sellainen kivan keskinkertainen kaikessa:), missä nyt ei siinäkään ole mitään vikaa, mutta ois tosi makee olla selvästi lahjakas jossakin ja jättää historiaan käden jälkensä.... noh, ehkä se ei ole pelkkää autuutta:) no, nyt saan kuitenkin iloita hänen taidoistaan ja hänestä ihmisenä.

mulla on astmaattiset keuhkot, ja näin kovan flunssan jälkeen ne on vieläkin vähä yliherkät, tarkoittaen sitä, että vetelen avaavaa lääkettä pitkin päivää... se avaava lääke taas aiheuttaa sivuoireina hieman sydämentykytystä ja sitten käsien pientä tärinää... se käsien tärinä ärsyttää, varsinkin töissä kun pitäis pystyä tekemään hienomotorista työtä... noh, se hassu puoli on siinä, että olo on kuin vanhalla tätillä jolla on kahvikuppineuroosi:) ja se hyvä puoli on, että se lääke toimii siellä keuhkoissa: pari päivää sitten tuntui vielä siltä että elefantti ois istunu mun rinnan päällä kun niin ahisti keuhkoista, mutta nyt on jo tosi pirtsakka olo. kiitos ja kumarrus nykylääketieteellä!:)

jostain syystä ollaan tässä viime aikoina kaverin kanssa keskusteltu siitä, että jos joskus menee naimisiin, niin vaihtaako silloin sukunimeä... musta näin äkkiseltään tuntuu, että en vaihtais, miksi vaihtaisin. (ellei tietty sen toisen nimi ois joku Von Blaablaa... tihi;)) mun sukunimi on niitä harvoja asioita joita mulla jäljellä mun isästä, ja jotenkin sitä on niin kasvanu jo siihen nimeen kiinni. ja sitten omasta mielestä se ei nyt voi olla merkitystä ottaako toisen nimen vai ei. en minä kyllä sitäkään olisi vaatimassa, että mies ottais mun nimen, en todellakaan, se tuntuis jotenkin hassulta. tää mun kaveri vaan valaisi mua, että sitten jos tulee lapsia ja niillä on vaikka sitten iskän nimi (mikä ois ihan jees, mikäs siinä), niin sitten kuulemma tulee outoja tilanteita mm. neuvolassa, kun aina pitää sanoa, että juu, mun lapsia ovat vaikka erinimisiä ovatkin.... onkohan se oikeesti niin? noh, ei tunnu nyt niin isolta ongelmalta. varsinkaan kun ei oo häitä eikä muksuja näkyvissäkään:)