perjantai-illat on jotenkin varmaan mukavimpia iltoja viikossa: viikonloppu on edessä eikä vielä ajatustakaan ensi työviikosta päässä. aah. ja sitten on sen verran väsyny olo, että itekseen löhöäminen tuntuu ihanalta.
paitsi: mä kävin tänään tunnin kävelyllä, olipa makeeta!:) ehkä toi flunssa on nyt kaadettu kohta kokonaan. onko se muuten niin, että kun kolmekymppiä tulee lähelle, niin kroppa sanoo ittensä irti ja alkaa luhistuva fyysinen alamäki?... siltä nimittäin tuntuu, tää vuosi on menny jotenkin "sairaasti".
jeps. tuosta iästä vielä: silleen on kiva kun iän myötä on tunteiden voimakkuus hieman laantunut, ei enää esim. hermostu tai pety niin tulisesti kuin ennen vanhaan. mutta jotkut teini-jutut jää kyllä päälle: esim. miksi tuntuu että aika menee niin kovin hitaasti kun odotat että näkisit taas ihmisen johon olet vähän jo ihastunut??? ja miksi silloin odottaessa ei ne asiat jotka ennen ovat jostain syystä olleet tärkeitä, niin merkkaa ihan niin paljoa enää??? pelottavaa. saas nähdä kuinka tällä kertaa käy...
elämä itessään ei ole kovinkaan vaikeata, ihmiset vaan tekee teoillaan ja tunteillaan ja vuorovaikutuksillaan siitä vaikeata... kumma homma.
taidan tästä painua nukkumaan... väsyttää. huomenna saa nukkua piiiiiiitttkäääään:)
Toinen Kerta on ohi...
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar