tellu

hektiset pari päivää ollut.

eilisen otin vapaata, pidin "henkilökohtaisen talviurheilupäivän":) Kävin kolmen kamun kanssa laskemassa mäkeä, koko päivä meni, ai että oli kivaa:) se oli niinkuin telluilevat charlien enkelit + yks karvari:) oli kyllä mukavaa, tekee hyvää olla ulkona hyvien kavereiden kanssa tekemässä siitä mistä tykkää tosi paljon...:)
oli vaan aluks "blondi" liikeenteessä: kun laitoin monot jalkaan niin tuntui TOSI oudolta, ihan niinkuin ois ollu jonkun toisen monot jalas, ei istunu ollenkaan ja painoi ihan helekasti... inisin ja hiihdin siinä sitten pari tuntia kivussa ja ihmetellen ennenkuin tajusin, että ei jumalauta: mulla oli monojen sisäkengät väärin päin, siis vasen oikeassa monossa ja toisin päin (olin vissiin unessa laittanut kuivumassa olleita sisätossuja takas kuoriin....). ja kun kyseessä on lämpömuotoillut "tossut" niin ei ihme ettei isovarvas oikeen tykänny siitä pienestä tilasta mikä pikkuvarpaalle oli varattu;) Hitto nauratti, ja helpotti kans, mä olin jo ruvennu kelaamaan että ei kai tässä joudu pulittaan uusia monoja...
ja tapani mukaan menin sitten tietty kovaan ääneen selittään että mitä olin tehnyt... mun tellumate kyllä siihen tokas röhönauraen että tosta saan kyllä kuulla piiiiiiiiitkääään... noh=)

ja: melki kaikista paras juttu: keuhkot pelas kuin enkelit, ehkä mä oon nyt oppinu vähän paremmin tuota piipun käyttöä.

kolmen viikon päästä laskenkin sitten jo alpeilla, halleluujaa kuinka mahtavaa, en osaa edes tajuta:) kävin ostamassa kameraan suuremman muistikortinkin niin että saa sitte ottaa niin paljon kuvia kuin sielu sietää. olen vähän tuota noin vuorifriikki:), se on sanoinkuvaamattoman hyvä tunne, kun ensimmäisen kerran näkee jonkun korkeen näppylän:) onkohan se sitä että kun on sieltä plätty-pohjanmaalta kotosin, niin kaikki mikä on korkeeta on vaan sikasiistii:) jos voisin täysin valita minkälaisessa paikassa haluaisin elää (ja kaverit tietty siinä ympärillä), niin se ois joku paikka joka ois lämpöisen meren äärellä, ja sitten kuitenkin lumihuippuisten vuorten kupeessa... ajajajjj:)

tästä keväästä tulee kyllä telluttelun suhteen erinomainen: hiihtoreissu tiedossa loppiaisviikonlopullekin, sitten tosiaan sitten alpeille reiluks viikoks, ja sitten maaliskuussa vielä tonne lapin maisemiin:) mä oon nykyisin talvisin aika peeaa... mutta teenpä sitä mistä mulle tulee hyvä fiilis:)

tellu on mulle sellanen henkireikä: oli elämässä kaikki muu ihan poskellaan, niin kun pääsen mäkeen, niin en enää mieti niitä juttuja, enkä muutenkaan ehkä ihan hirveesti, nautin vaan siitä hetkestä. on kai se hieno ja hyvä juttu, että on joku juttu joka on mulle tärkeä johon kukaan muu, ei työ, ei henkilö, voi vaikuttaa. taas funtsaan, että jepjep, sinkkuna olen kyllä siellä rinteessä enemmän kuin ei-sinkkuna ollessa:) semmosta tää on, jostain sitä hankkii/on hankittava sisältöä elämään.

perjantai-illat on kivoja.

nyt painun kirjan kanssa tonne petiin.

jos en ehi huomenna kirjoittaa, niin HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! toivottavasti sekä minulla että teillä on entistäkin parempi vuosi (mulla se ei ehkä ihan niin hirveesti vaadi...;))