pelottava ihminen

oon tässä huomannut, että mä taidan olla aika pelottava silloin kun hermostun, vaikka en nyt sitä tee enää niin usein kuin ennen. omasta mielestäni minä vaan sanon kantani ja sillä selvä, mutta muiden mielestä mä taidan olla aika vihaisen oloinen ja pelottava. ja taitaa mun kieli olla silloin aika terävä... sillä hetkellä se tuntuu minusta oikeutetulta, sillä en yleensä hermostu kuin vasta sitten kun koen että minut on jotenkin ahdistettu nurkkaan, ja silloin minun mielestäni ainut tapa päästä "pois" on raivata verbaalisesti itsellensä kunnolla tilaa.

välikommentti: yläkerrassa, pari pykälää ylempänä, ei edes ihan mun yläpuolella, taitaa olla bileet...voi ziiisus mikä meteli. kattovat varmaan euroviisuja tai jotain....

takaisin aiheeseen: niin, sitten semmoiset ihmiset jotka ovat kerran vasta hermostumiseni kokeneet (eivät ole tajunneet, että ei se ole niin vakavaa..), niin jotenkin ottavat sen tosi kovaa, ja sitten eivät jotenkin osaa sanoa mulle suoraan asioita joiden tietävän pahoittavan mieleni.... sitten joutuu ikäänkuin itse arvailemaan toisen selittelyistä, että mikä se pointti nyt oikeesti on... noh, minä opin ja he oppivat, ja jossain vaiheessa uskalletaan molemminpuolisesti olla vähän suorempia ja luonnollisempia.