pää lomafiilikseen NYT!

piru ko päässä pyörii vaan työasiat, eikä edes mukavat sellaiset... Ärgh ja blärgh, nyt työt ajatuksista pois, hus! Työt on VAIN töitä, työt ovat VAIN töitä, ja imbesillit työihmiset vain imbesillejä työihmisiä... Huomenna olen töissä, mutta en ajattele sitä;), keskityn vain lähestyvään reissuun...

Ja eikun pakkaamaan kamoja vappureissua varten:) Hihii, telluilemaan:)

Lämmintä ja aurinkoista vappua kaikille!

Terapiointia

Ajattelin tuossa viikolla, että lääkitsenpä masentunutta fiilistäni positiivisilla ja romanttisilla elokuvilla, minä kun olen romanttisten komedia/draamojen ystävä. Juu, kai se täytyy myöntää, että näin se juu on. Noh, ekaksi katoin toisen osan Bridgen Jonesin tarinasta, en nyt muista mikä sen nimi oli. Olin nähnyt sen kyllä joskus aiemmin, mutta en ihan tarkalleen muistanut juonta. Envei, teki hyvää saada eläytyä tuollaiseen maailmaan, Bridget kun on positiivisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Ja Colin Firthiä voin kyllä kattella ihan minä päivänä hyvänsä;) Mikähän siinä miehessä muuten vetoaa? En näe häntä erityiseen komeana miehenä, mutta joku ihme karismaattisuus vetää kyllä puoleensa kovasti, ja ne silmät on kyllä aika kivat:), hihiii...=D
Noh, kun kerran Colin Firth-linjalle päästiin, niin hyvähän siinä oli jatkaa: Äiteen yks lempisarjoista/leffoista ikinä on se Ylpeys ja Ennakkoluulo, missä miespääosaa esittää juuri Colin Firth. Äitee sai sen kerran aikoinaan videolla äänitettyä telkusta, mutta ne VHSt alkaa olla niin kuluneet jo, että ei kaikki näy kunnolla. Joten kun näin että Hulluilla päivillä oli kyseinen elokuva myynnissä DVD:nä niin ostin sen äiteelle annettavaksi. Ja tällä viikolla katsoin myös sen itse, tänään viimeiset 2 ja puoli tuntia=D Ja aah, on se vaan niin hyvin tehty leffa, miten semmosiin katsekontaktikohtauksiin on saatu niin paljon tunnelatausta mukaan!?!??!:) Huokaus. On se vaan niin romanttista:) Ihme, että se vieläkin saa mulle niin syviä fiilareita aikaiseksi, vaikka olen nähnyt sen varmaan 3 kertaa ennen tätä jo. Noh, aattelin tallentaa tuon DVD:n itselleni, ja yritän muistaa aina mennä katsomaan parhaimpia paloja, jos alkaa maailma masentaa! Joten leffaterapia näyttäis toimivan kyllä.

Tietty hyvään fiilikseen vaikuttaa se seikka, että on VIIKONLOPPU eikä tarvii olla töissä, oujee beibe!=D Vaikka töissä olenkin luultavasti aika negatiivinen ja suht iloton ihminen, niin kotona mä oon onnellinen, täällä on kaikki paremmin kuin hyvin:) Ja kai se niinpäin on paljon parempi: kurjaahan se oisi, jos kotona oisi onnetonta.

avautumisia sinne ja tänne

heiputirallaa. Tänään on ollut sellainen tosi mukava krapulapäivä:) Eilen olin ystäväni väitöksessä ja karonkassa, ja oli mukavaa. Tietty pikkasen kateus nosti päätään, mutta sain sen tukahdettua aika hyvin tällä kertaa, vaikka huppelissa olinkin:) Oli mukava tavata uusia ihmisiäkin taas, se on välillä aina niin kovin virkistävää! Ja vanhoja tuttujakin oli yllättävän kiva nähdä, vaikka saikin kuulla esim. että "how nice that you are here also, another one of the _ancient_ ones...." (viitannee minun tutkijanurani "vauhdikkuuteen":)) Ja kieltämättä tais se humalakin tehdä ihan hyvää, välillä vaan on hyvä jättää aivot ikäänkuin narikkaan, ja go with the flow. Mutta jep, sen vikan tequilan OIS ehkä voinut jättää väliin...=D Tulin aamuyöstä taksilla kotiin, ja taksikuskikin oli harvinaisen mukava: mä kun aattelin mielessäni kun istahdin taksin takapenkille, että ehkä mä oon nyt ihan hiljainen humalainen nainen, ehkä taksikuskit ovat väsyneitä kuuntelemaan tajunnanvirtaa alkoholin vaikutuksen alaisena olevilta ihmisiltä. Mutta nöy, tämä taksikuski rupes oikeen itse kyselemään, että millaset juhlat on ollut ja siitä se juttu ja keskustelu lähti. Ja kyllä ehdin siinä suht lyhyellä matkalla avautua myös yliopistomaailman persiiiiyydestä. (tjiisus, jos tämä meno jatkuu, niin mä oon kohta jo niin tunnettu "valittaja", että ei mua oteta mihinkään enää uudestaan yliopistolle töihin, vaikka haluaisinkin...)

Tänään olen nukkunut, halinut, tuijotellut leffoja sängystä käsin, ja syönyt kaikkea "paheellista";) Aika jees=D

Elämä tuntuu taas vähän valoisammalta. Jotenkin vaan masensi kaikki tuossa parisen viikkoa: maailmahan on tosiasiassa aika karu paikka ja ihmiset jotenkin niin uskomattoman välinpitämättömiä. On mm. semmonen tapahtumaketju pikkasen ahdistanut ja tuntunut pahalta ja vihaiselta, että naimisissa oleva nainen pitää puoliavoimesti toista suhdetta vuosia yllä; tutuille ja kavereille asiasta kerrotaan törkeän avoimesti samalla kun ihmetellään oman aviomiehen "tyhmyyttä", että kuinka tämä ei nyt muka tajua, että naisella on parempaa muualla. Kuinka ei sitä ihmistä, jota on ainakin sen verran rakastanut, että jossain vaiheessa on naimisiinkin päädytty, arvosta sen vertaa, että suoraselkäisesti ja rehellisesti kertoisi tilanteen. Heti, eikä parin vuoden kuluttua odota, että toinen sen jostain muualta kuulee. Ihan hirveetä. En voi ymmärtää enkä hyväksyä. En ymmärrä, kuinka se pettävä ihminenkään pystyy elämään tuollaisessa tilanteessa ittensä kanssa noin kauan, luulisi että vähemmästäkin pää poksahtaisi. Ja en millään osaa kuvitella, että miten tuollainen selkärangaton pettäjä jotenkin itselleen onnistuu oikeuttamaan toimintatapansa. Tjiisus. Kyllä ne naisetkin osaa. Tässä asiassa taidan olla se "vihaamani" mustavalkoinen ihmistyyppi. Toisaalta, voihan se olla, että toinen tilanteen tietää, mutta jää kuitenkin siihen. Sitäkään en voi herrajumala ymmärtää. Olen ehkä naiivi, mutta tästä naiivisuudesta en halua edes kasvaa pois.

Kriisailua II

jeeps. Mä oon jossain ihme kriisipesässä itteni kanssa. Ensinnäkin väsyttää jotenkin ihan älyttömästi, ja kaikki tuntuu jotenkin raskaalta ja mikään ei sillai oikeen huvita. En ees tätä kriisailua jaksa sen tarkemmin selittää.
Ja joo, ei mulla mitään pätevää syytä oo kriisailla, ja siitäkin onnistun saamaan huonon fiiliksen itelleni, että miksi kriisailen turhasta. Argh.
No. Tänään sentään oikeastin tunnen, että tää on naurettavaa... Kyllähän tää ohi menee, mutta ei tarttis tulla laisinkaan alunperinkään.

Palataan.