Siivouksen jälkeen on mukavaa:)

Tänään oli siivouspäivä. Me ollaan otettu sellainen käyttöön täällä kotona, kun tuli vähän riitaa siivouksesta useammankin kerran aiemmin (lue: minä ärsyynnyin sotkusta ja nalkutin, toinen ei huomannut sotkua yhtään). Työkaverille jotain höpötin, että miten tuon kodinhoidon sais jotenkin silleen sujuvaksi, ja hän kertoi, että heillä siivouspäivät on merkittynä kalenteriin, ja silloin siivotaan yhdessä, ja tehdään siivoustehtävät ennalta sovitulla tavalla. Kuulostaa simppeliltä ja vähän hassun lapselliseltakin touhulta, mutta se näyttäis toimivan!:) Meillä on nyt kalenteriin merkitty kahden viikon välein siivouspäivä (joo, kaks kertaa kuussa siivominen on tässä huushollissa jo supersuoritus:)), ja hommat on jaettu sillai molempien hyväksymällä tavalla. Homma skulaa, ja siivoaminenkin menee todella nopeesti, kun kummatkin tietää mitä pitää tehdä ennenkuin pääsee vapaalle:) Ja mulle ei tuu tarvetta nalkuttaa sotkusta, että tarttis tehdä jotain, sillä tiiän, että milloin siivotaan. Ja vitsi tää kämppä tuntuu tosi mukavalta kun on rojut (ainakin hetken;)) poissa lattioilta, se tuntuu jotenkin paljon isommalta kuin silloin kun se on sotkuinen.

Jep. Huomenna juhannuksen viettoon, lähdetään tuonne keski-Suomea kohti, tarkoitus olisi juhlia ystävän häitä ja kesäjuhlia, sellainen mukava viikonloppu yhdessä tuttujen kanssa. Sääennustukset vaan eivät näytä kovin lupaavilta, mutta eiköhän se siitä. Me meinataan vielä yöpyä teltassa, kun sellainen mahdollisuus on ja on halvempaa kuin mökin vuokraaminen, ja mä oikeastaan tykkään yöpyä teltassa, eikä tänä vuonna ole vielä tullut nukuttua teltassa.

Näihin tunnelmiin:) jätän teidät ja toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja omanlaista juhannusta!

Kerralla kaksi

bloggausta.

Kun kerran runosuoni näyttäis vähän sykkivän, ja ehkä tällä uudella koneellakin on asiaan jokin vaikutus;)

Iloisia uutisia muuten työrintamalta: Minä kun olen vuodenvaihteesta lähtien ollut hiukkasen huolissani siitä, että mun työn rahoitus loppuu nyt kesäkuun lopulla, eikä lisärahoituksesta ole ollut tietoa. Olen hakenut itse apurahoja erilaisilta säätiöiltä, mutta yhdestä en saanut rahaa, ja muut päätökset tulevat vasta nyt kesäkuun lopulla. Ehdin jo kyllä funtsia, että miten siellä työttömyystoimistossa sitten tulee toimia, jne. Olen jopa yrittänyt säästää rahaa, jotta olisi jotain millä elää kesäkuun jälkeen jos mistään ei tulee mitään rahaa... Noh, mun pomo otti mun ahdingon viimeinkin tosissaan, ja sai aikaan sellaisen lyhytaikaisen pelastuksen, että minulle järjestyi assistentuurin sijaisuus puoleksi vuodeksi meidän laitokselta. En kyllä tiiä, että paljonko siitä maksetaan, luultavasti vähemmän kuin mun edellinen palkka oli, mutta en nyt jaksa vetää hernettä nenään, koska tätä tää yliopisto-maailma nyt vaan on, ja tarkoitus olisi päästä suht kohta siitä hommasta ainakin hetkeksi pois. Se vähän huonompi homma tuossa assistentuurin sijaisuudessa on se, että se tarkoittaa käytännössä sitä, että mua voi nakittaa mihin vaan opetushommiin, ja se voi olla sen verran, että se oikeasti häiritsee mun väikkäriprokkiksen loppuunsaattamista. Mutta mun haave on nyt sellainen, että oisin tuossa "virassa" 3 kuukautta, ja että sitten mulla ois jo sen verran omia apurahoja, että voisin kustantaa loppuajan itse ja irtisanoutua "virasta". Tällöin saisin hyödyn ja nautinnon opettamisesta (opettaminen on kivaa tietyssä määrin ja CV:ssä on ihan hyvä olla toi opetusnakki merkattuna), mutta silloin sitä ei olisi niin paljon, että se oisi häiriöksi asti mun väikkärin suhteen. Pidetään peukkuja, että asia menee niinkuin haaveilen!

Hihhulihei

Täällä taas, liian pitkän tauon jälkeen. Viime viikolla kirjoitin itse asiassa pitkän litanian tänne, ja sitten kun yritin julkaista sen niin kone tilttas jonnekin ja teksti meni sen siliän tien... Eikä minusta ollut näpyttelemään sitä koko litaniaa uudestaan.

Kiire on vihdoin alkanut hieman hellittää töissä, onpa mukavaa:) Tänään tuntui oikeasti mukavalta olla töissä, mikä hommahan se nyt on???

Mun kotitietska brakas viime viikonloppuna, ai että kun olin "kiitollinen":( Siinä tais olla paha karma valloillaan, sillä sattumalta se kone tilttas samalla hetkellä kuin mun kulta mieheke yritti asentaa siihen Linuxia... Ei se varsinaisesti varmaan siitä asentamisesta johtunut, mutta...:) Noh, olihan se Acerin läppäri jo melki 3 ja puoli vuotta vanha ja kovassa käytössä ollut, joten kai sen aika tuli jo. Se ei enää juurikaan käynnisty, vain siihen Acer-sivulle pääsee ja sitten tilttaa. Se on goodbye. Onneksi olin just ostanut itelleni vähän aikaisemmin sellaisen ulkoisen kovalevyn ja kopioinut kaikki koneen tiedostot sinne (mä jotenkin aistin jotain tällaista tapahtuvaksi kun oli puhetta siitä Linuxin asentamisesta;)). Joten en menettänyt tässä tietokoneturmassa mitään (muuta kuin hyvän vanhan "tietokoneystävän":)) Täytyy kyllä sanoa, että siinä kävi ajoituksen kanssa flaksi, eipä sitten edes veetuttanut mun skaalalla juuri lainkaan. Luottamus miehekkeeni tietokonetaitoihin ehkä meni hetkeksi;) mutta eiköhän se tästä taas:) Sitten olen tässä viikolla ja silloin viikonloppuna tsiikaillu netissä ja kaupoissa kannettavia, ja eilen ostaa paukautin sitten tän upouuden läppärin!!!:) Ovatpa läppärit muuten taas halventuneet aika paljon kolmessa vuodessa ja kuitenkin samalla parantuneet! Ja sitten kun mieheke sanoi vielä maksavansa osan tästä uudesta läppäristä, kun kerran oli "rikkonut" vanhan, niin sanoisin, että heeeeiiii, tämähän on minulle itselleni niinkuin sellainen winwinwin-tilanne;)

Ja nyt on vielä viikonloppu alussa, eikä mun tarvitse mennä koko viikonloppuna töihin. Ihanaa!:) Mukavaa viikonloppua!