Blääh

tjaa. Onkohan ne ne lähestyvät PMS:t vai pelkästään työahdistus, joka vaivaa... Taitaa ne PMS:t jo vähän vaikuttaa, sen verran herkällä on taas tuo tunnepuoli. Mutta kyllä se työkin ketuttaa, tätä se työ taitaa nyt sitten olla ainakin jouluun asti: kiinnostuksen puutetta sekä imbesillien ihmisten kestämistä sekä pakenemishalun pidättelemistä. Ellen nyt sitten satu yhtäkkiä muuttuman mahottoman maltilliseksi ja kaiken yläpuolella leijuvaksi:) Noh, tarvii kokeilla jaksaa, en vaan yhtään tykkää siitä, että töiden takia ahistaa ja kiukuttaa ja on paha mieli. Se työ kun ei saisi sellaista valtaa pitää elämässä. Pitää pitää huoli, että jaksaa henkisesti, en mä jonkun työtilanteen takia haluais mennä takapakkia tuossa mun paniikkikuopasta nousemisessa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen ja onnellinen viikonloppuisin, mutta maanantaiaamuna jo ahdistaa ja kiukuttaa matkalla töihin ja töissä. Blääääh. Noh, ei kai se ole tässä maailmankaikkeudessa kovin tavatonta. Pitäisi nyt ottaa tää paska työtilanne henkisen kasvun paikkana, jotenkin harjoitella sitä hyvien pointtien löytämistä huonosta tilanteesta=D Hehheh, ihan rupes huvittamaan, tässä ois nääs varmaan aika hyvä reenauskohde.

Noh, onneks saadaan huomenaamulla pikkuväkeä aamiaisseuraksi, se taitaa olla aika piristävää ja mukavaa:)

Semmoosta vielä että

on ollut kyllä kiva huomata, että sen 4 viikon Alppi-offi-reissun jälkeen on kyllä ollut kunto kohdillaan. Eilenkin shoppaillessa ystäväni vaan tokasi, että aika hyvässä kunnossa näytät olevan. Kyllähän se painokin ihan vähäsen on tipahtanut, mutta parasta on kuitenkin se, kun tuntuu itestä tosi hyvältä, että kaikennäköistä fyysistä jaksaa tehä aika helposti. Pääsiäisen skinnailunousutkin meni suhteellisen keposesti, ja laskeminen tietty kanssa. Pitää nauttia tästä nyt, sillä ei tätä nyt vaan meikäläinen jaksa tai voi pitää yllä, tarttis nääs sen verran pitkiä reenisessioita vetää, että homma pysyis samalla tasolla, ja en mä vaan jaksa ko ei nää "city-harrastukset" nyt NIIIN kivoja ole... Paitsi ellen sitten haksahda kunnolla tuohon maastopyöräilyyn....

Lauantai

Eilen oli tehokas ja pirteä päivä, tänään sitten taas ei. Nooh, mutta eilistä on kiva miettiä:) Herättiin jo seiskalta kun aurinko paistoi niin kirkkaasti. Ysiltä oltiin jo Ikeassa:), haettiin yks kirjahylly mitä olen jo aikani aatellut, sellainen halpa mutta kiva versio. On nääs ollut vähän enempi tavaraa ko mitä hyllytilaa. Lisäksi mun entinen "kirjahylly" oli sellainen laudanpätkistä ja tiiliskivistä koottu systeemi=D, jonka aika nyt tais olla vaan ohi. Mä ideoin sen joskus opiskeluaikana, ko piti saada halpa ja kiva hyllykkö: äiteeltä sain vanhan kirjahyllyn levyjä, jotka maalasin mieleisellä värillä, ja sitten kävin rautakaupasta hakemassa ihan tavallisia tiiliskiviä sinne väliin:) Se herätti kyllä keskustelua ja ihailuakin tavallaan aikanaan. Mutta nyt tosiaan sen aika on ohi. Sitten Ikeasta kotiin tyhjäämään auto, ja sitten huitaisin töihin käväseen. Sieltä puolestaan kaupungille ystävän kanssa metsästämään karonkka-iltapukua. Ja LÖYTYI, vau:) Sellaanen vihreä luomus, passaa mulle sekä henkisesti että fyysisesti:) Ystävän mielestä yks kirkkaanpunainen puku ois kuulemma ollut niin kaunis, siro ja elegantti mun päällä, mutta mä vaan jotenkin näin siinä tosi tyköistuvassa puvussa mahakummun ja selluliittikasaumat reisissä=D Ja oli siinä aika avoin tuo selkä ja yläosa, ja ei vaan ollut hirveän rento olo siinä. Joten en ostanut sitä, ja sitten siis törmäsin sellaiseen kirkkaan vihreään mekkoon, näytän vähän antiikin Ateenan "jumalattarelta" siinä, se on siis vähän sen henkinen. Mun mielestä kaunis ja mahottoman mukava (vaiks se ei vissiin pitäis olla ensimmäinen iltapuvun kriteeri!?!?!;)) Yksinkertainen se omalla tavallaan on, mutta se väri on niin erottuva itsessään jo, ja siihen vielä näyttävä koru mukaan niin avot!:) Noh, sitten ruokakauppaan ja kotiin kokkaileen ruokaa (ja katsomaan yhtä jaksoa Greyn anatomiaa taas, jee!) (tässä vaiheessa alkoi meno hyytyä ihan pikkasen jo...), ruuan jälkeen pikku paussi, ja sitten purkamaan vanhaa kirjahyllysysteemi. JA sitten koottiin uusi kirjahylly JA laitettiin siihen jo kamaa järjestykseenkin.... Huh, kyl eilen ehti aika paljon... Olikohan se ihana auringonpaiste, joka antoi sellaisen energiapläjäyksen?

Harmaita hiuksia

Löysin tuossa pari viikkoa sitten itseltäni ensimmäiset harmaat hiukset... Ne olivat reilun pituisia jo, joten ei ne nyt ihan yhdessä yössä ole siihen kasvaneet:) Kaiken kaikkiaan noita harmaita hiuksia on jo sen verran, että jos tietää mistä katsoa, niin kyllä ne kuulemma näkee. Mutta eipä nyt hirveesti järkytä:) Äiteekin naureskeli, että häneltä löytyi ekat harmaat jo 27-vuotiaana, ja mun mummokin kuulemma harmaantui aikaisin. Noh, tämmöttiis. Jos ne harmaat hapset rupeavat jossain vaiheessa häiritsemään, niin sit tarvii kai ruveta värjäämään lettiä... Siihen asti meinaan harmaantua arvokkaasti:)

Onhan noita ryppyjäkin jo, mutta mä en vaan jostain syystä osaa murehtia rypyistä tai harmaista hiuksista. Tiettyyn pisteeseen asti mun mielestä rypyt tuovat jopa kasvoihin elävyyttä ja semmoista persoonallisuutta. Naururypyt varsinkin ovat tosi jees. Kai naiset yleensä murehtivat vanhenemisen piirteitä vähän enemmän, mutta mä en sit vissiin joo. No ei se kyllä haittaa, enkä mä rupea tästä nyt kaivelemaan jotain ahdistusta tai harmitusta:) Vanheneminen on varmaan mulle ihan ok siihen asti, kunnes se alkaa selvästi vaikuttamaan fyysiseen jaksamiseen ja suoritumiseen... Silloin voipi ruveta kiukuttamaan=D

Pääsiäinen

Olipas mukava 4-päivän loma:) Säät oli vähän kylmät, mutta ei liian kylmät kuitenkaan. Yhtenä yönä tuli reilusti uutta lunta, päästiin laskemaan oikeen sellasta kevyttä ameriikan pyydaa=D (nojoo, ei sitä ollut ko ehkä parikyt senttiä, mutta kuitenkin!!!)
Nyt alkaa muuten olemaan ensimmäinen kerta elämässäni sellanen fiilis, että mä telluilen hyvin:), siistii!

Nyt taas töissä, mutta siitä ei sitten enempää...

ylä- vai alamäessä?

Kun puhutaan menestymisestä, onnesta tai aaltoilevasta elämästä, niin kumpi on pahempi: ylämäki vai alamäki? Meinaan, että onhan se ylämäki aika raskas, alaspäin menee paljon mukavammin. Toisaalta kai sitä huipulla olo tarkoitetaan siksi hyväksi ajaksi, kun taas pohjalla menee huonommin. Noh, oli miten oli, niin edellinen postaus sai aikaan sen, että homma rupes vähän sujumaan töissä (puhkuin niin tarmoa, tai siis kiukkua, että sain vauhtia meidän pomoonkin;)) eli fiilis koheni eli olen siis vissiin ylämäessä?:) Kaks hommaa nytkähti mukavasti eteenpäin, ei kun itse asiassa KOLME asiaa. Siistiä, tuntui aivan pirun hyvältä!

Päivä vielä töissä, ja sitten huomenillalla hyppään junaan kohti pohjoista, jee!!!:)

Työpaikkav*tutus

Jep. Vaikka olin vähän itseni kanssa sopinut, että en työaikana kirjoittele enää tänä vuonna blogiani, niin nyt vaan täytyy mielenterveyden vaalimiseksi naputella.

Mä olin taas niin hyvällä tuulella koko viikonlopun, mutta jo heti maanantaina alkoi hymy hyytymään. Tänne kyseiseen työpaikkaan vit*ttaa nyt vaan tulla, tää on semmosta pakkopullaa. Kiukuttaa ja ahdistaa sekot ihmiset, jotka ei saa mitään tehtyä loppuun eikä hoida hommiaan/vastuitaan kunnolla. Ja joo, tän labraduunin tarttis olla ohi tän vuoden lopulla, mutta silti hirvittää ajatus, että mitä jos tää fiilis jatkuu siihen asti, miten mä jaksan? Huoh. En mä jaksa elää sillä, että odotan vaan seuraavaa vapaapäivää, mähän tuun oleen ihan kuollut ennenkuin tää vuosi on ohi... Yritin jo sitä taktiikkaa, että yritän vaan leijua kaiken yläpuolella silmät ja korvat kiinni enkä välittää mistään, mutta ei se oikein onnistu.

BLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH.

Hiivatulehdus nielussa

Koska Google Analyticsin mukaan aika monikin on eksynyt tänne minun blogiini hakusanoilla "hiiva kurkussa", "hiiva nielussa", jne., niin ajattelin nyt tässä lyhyesti ja ytimekkäästi selittää tilanteen ja sen hoidon omalla kohdallani.

Kuulun siis siihen osaan astmaatikkoja, joille näyttäis tulevan kohtuullisen helposti astmalääkkeistä (niistä hoitavista kortisolisuihkeista) nieluun hiivatulehdus, vaikka huuhtoisi suun ja kurlaisi vedellä vaikka kuinka monta kertaa lääkkeenoton jälkeen. Kortisoli kun villitsee hiivaa. Oireisiin kuuluu ärtynyt kurkku, sellainen olo kuin olisi just tulossa kipeeksi, väsymys, palan tunne kurkussa, sekä painon tunne rintakehän yläosassa. Näitä oireita ei näemmä monikaan lääkäri tunnista hiivatulehdusoireiksi, vaan pahimmassa tapauksessa pistävät ne astman piikkiin ja käskevät vielä lisäämään lääkitystä = ei hyvä. Nielun hiivatulehdus ei heti näy suussa, eli kieli voi näyttää terveen punakalta.. Mutta kun olo pahenee ja tulehdus leviää, niin kyllä se kielikin on aika paksun valkoisen kasvuston peitossa.

No miten tätä sitten hoidan? Ensimmäinen puoli vuosi meni aika monen hiivalääkekuurin avulla, mutta hiivatulehdus usein palasi, kun lääkekuuri oli ohi. Kauhistutti ajatus popsia koko ajan jotain hiivalääkkeitä. Sitten sain passituksen nielulääkärille, joka oli aivan mahdottoman mahtavan fiksu:) Määräsi vesihöyryä hengitettäväksi lääkkeenoton jälkeen, se nimittäin "huuhtoo" nieluun jäänyttä lääkettä pois. Ja siinäpä se, ei ole muuta tarvittu sen jälkeen. Otan kerran päivässä vain kaksi Beclomet-hönkäystä, huuhtelen suun vedellä ja kurlaan, ja sitten kiehautan vettä (kattilassa tai vedenkeittimessä), ja hengittelen vesihöyryä parisen minuuttia. Jee:) Veteen ei sitten saa lisätä mitään töhnää, se ärsyttää limakalvoja, vaan ihan vaan puhdasta vesihöyryä hengitellään. Jos ei halua koko naamaa vesihöyryn peittoon, niin käyttää pientä pyyhettä peittämään nenän ja suun veden ylle, ei tule sitten silmiin vesihöyryä ja voi vaikka lukea lehteä samaan aikaan! Lyhyillä viikonloppureissulla en ole jaksanut enää säätää, mutta pidemmillä reissuilla kylläkin. Kyllähän ihmiset ensin fundeeraa, että hei mitä sä oikeen hommaat, mutta kun selittää asian, niin saapi sitten kyllä ihan rauhassa "impata". Ei se vesihöyryn hengittäminen muutenkaan pahaa tee, se vähän putsaa ja kosteuttaa keuhkoputkia muutenkin. Vaikka tuo höyryn hengittely vaatii joka päivä vähän säätämistä, niin kyllä teen sen mieluummin kuin kärsin ikävistä oireista tai popsin jatkuvasti lääkkeitä tulehdukseen. Joskus hyvin stressaantuneena tai väsyneenä saattaa hiiva yrittää vallata nielua jälleen kerran, mutta tehokuuri vesihöyryhengitystä on tähän asti riittänyt parantamaan oireet.

Tämmöttiis. Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin hyötyä!!!!:)

Toiveet toteutuivat

...tänään melkein kaikki:) Mentiin syömään ulos lempi-italialaiseen ravintolaan, nukuin pitkät yöunet + päiväunet:) ja muuta mukavaa. Ainut mikä ei toteutunut, oli leffakeikka, Junoon kun oli kaikki liput jo menneet:( Noh, joskus toiste.

Raporttia metsästä: mentiin siis maastolenkille pyörällä, ja sinne toi uusi pyörä kyllä nimensä mukaisesti sopi oikein mainiosti! Asvaltilla kun oli ruvennut tuntumaan, että tuliko ostettua liian pieni pyörä. Noh, ja enivei, oli kyllä aika mukavaa, ja omasta mielestäni pärjäsin ihan mukiinmenevästi. Toki "neiteilin" aika paljon eli varoin sitä sun tätä ja hyppäsin pyörän selästä pois heti jos meni liian vaikeen näköiseksi, mutta en näe syytä, miksi en saisi neiteillä:) Kiva harrastus toi maastopyöräily on silleenkin, että tulee mentyä kunnolla metsään, ja siitä kuitenkin tykkään.

Nyt taas väsyttää. Menenkin tästä nukkumaan.

300. postaus

Näinkin pitkälle on tässä sitten tultu... Jaahas, no, ei kai mulla mitään ihmeellistä ajatusta asiasta ole.

Aivan ihanaa kun viikonloppu alkoi! Oon ollut aika väsyny tässä kaksi päivää, epätavallisen väsynyt. Joten on kiva että nyt on vapaa viikonloppu edessä, ja voipi tehdä mitä lystää tai olla tekemättä mitään. Kyl mä jotain haluan tehdä:) Huvittais mennä leffaan kattomaan se "Juno", käydä illalla ulkona syömässä, ja muuta semmottia. Ainiin, ja sitten huvittaa NUKKUA:)

Kävin sitten ostamassa itselleni uuden pyörän. MAASTOpyörän. Saas nähdä kuinka tytön käy, huomenna mennään metsään:) En oikein tiedä, mistä toi ajatus sikisi alunperin, yhtäkkiä oli vaan päässä ajatus, että joo metässä ajaminen vois olla kivaa=D Kai lähiympäristökin on vaikuttanut vähän asiaan. Mä oon kyllä aina pyöräilly aika paljon, kesät talvet, mutta enimmäkseen teillä. Olen ajatellut pyöräilyä mutkattomana ja terveellisenä tapana liikkua paikasta toiseen: ei ole aikatauluja, pyörä lähtee silloin kun haluan, monesti on jopa nopeampi kuin bussi, eikä tarvitse koskaan etsiä parkkipaikkaa kuten autolla. Viimeiset 6 vuotta on ollut alla ihan laadukas hybridi, josta tykkään vielä, vaikka onhan se jo kulunut. Se on vaan sen verran iso (lue: tanko "perhekalleuksissa" kiinni kun tasaisella seisoo) ja "varusteeton" (etujouskari ei kyl pelitä vissiin enää), ettei sen kans metsään oikeen lähde. Jeps. Voipi tietty olla, että kadun enemmänkin tuota ostosta (tänään heräsi ajatus, että miksiköhän mä tuollaisen pyörän ostin, enhän mä ees osaa mettässä ajaa???).

Nyt loppuviikosta on muuten ollut hyvä olo, ja se on kyl tuntunut tosi tervetulleelta: ei mitään erityisiä jännitysfiiliksiä tai pelkoja. Ihanaa.

Vaikka tällä viikolla on laiskottanut, niin silti sain tänään mentyä taas puntille. On toi hyvä motivaattori toi puoli-ehjä olkapää. Kaaduin viikko sitten sillai, että olkapää vähän rytisi (kuka käskee yrittää laskea suksilla pusikossa, jossa ei nyt vaan oo ihan tarpeeks lunta;);)?!?!) Olkapäätä on siten vähän särkenyt tässä taas, mutta punttiharjoitteilla särky helpottaa. Joten jos ei muuten, niin olkapään takia on sellainen fiilis, että äh, pitää sinne puntille raahautua.

Jep. tajunnanvirtaa tai jotain. Tänään oisin muuten voinut kattoa telkkua, sellainen väsynyt fiilis. Vaan en kattonut, kun nyt ei ole edes teeveetä sen digiboksin puutteen lisäksi: teevee meni kaverille "hoitoon", kun hänen telkkunsa oli liian vanha ostamalleen digiboxille. Mutta hyvä juttu, että sen telkun sai jaloista pois, ihmeen paljon tuli olkkariin enemmän tilaa! Ja blogejakin on tullut luettua enemmän, kun ei mene aikaa telkun tuijottamiseen.

jepulis. Mukavata viikonloppua, mä meen nukkumaan.

Neiti O:lta lainattu, tarpeeseen:)

PMS-helvetistä päivää

Onpas paha mieli. Väsyttää (mutta sen siitä saa ko herää puol kuudelta miettimään asioita). Kurja fiilis. Semmoinen fiilis, että asiat on jotenkin kaikki huonosti. Haluais että koko maailma lohduttais ja yrittäis ymmärtää. Vaiks eihän se mitään auttais, tää fiilis kai menee omalla painollaan ohi eikä mitenkään muuten.

Ja tähän ei auta se hokeminen, että kaikkihan on hyvin. Kun EI OO. Mulla on persiistä pomo, jonka tekemiset tai tarkemmin sanottuna tekemättä jättämiset vaikeuttavat todella turhauttavasti mun työntekoa ja hommien valmistumista. Juuri kun luuli, että nyt ei voi mennä töissä enää huonommin, niin juujuu, kyllä voi. Voi jumalauta mä oon saanu tarpeekseni huonosta tuurista ja kohtalosta töissä!!!!!!! (ja joojoo, tähän sopii hokea, että työhän on vaan työtä, mikä kyllä on ihan totta, mutta kun viettää arkena enimmät valveillaolotunnit sen nimenomaisen työn parissa, niin miten hemmetissä sitä voi olla ignooraamatta sitä paskaa mikä losahtaa kasvoihin???)

PMS jyrää

...aivan mahottomalla voimalla tällä kertaa, siltä tuntuu. Ja vähän etuajassa. Yleensä maailma kaatuu vasta keskiviikkoiltana (kyllä, olen hyvin täsmällinen;)), mutta nyt heräsin jo puoli kuudelta kriisailemaan. tjiisus. Eihän siinä sitten meikäläinen enää nukkunut. Noh, onneks on nykyään unikaveri:), jota sitten voi rutistaa tällaisina hetkinä, se on kyllä ihanaa. Nyt kuitenkin istun silmät ristissä töissä, ja yritän noudattaa päätöstäni: tänään ei kannata puhua kenellekään yhtään mitään, ihan turvallisuussyistä=D

Lisää avautumista

Kun nyt tuolle linjalle lähdettiin edellisessä kirjoituksessa, niin jatketaan sitten tässä vielä (en tiedä onko lähestyvät PMS:t tämän avautumis-fiiliksen pohjalla, mutta väliäkö sillä). Minä nääs ärsyynnyn kovin mustavalkoisista ihmisistä. Siis sellaisista, joilla on monesta asiasta selvä ja yksipuolinen mielipide, ja jotka eivät näe kuitenkaan näistä asioista ne monet harmaan alueet, joita ihan varmasti löytyy. Usein tällaisilla ihmisillä on joku "aate", jonka he kokevat todella tärkeäksi ja sellaiseksi, että muulla lailla ajattelevat ovat jotenkin "vääriä", ja myös antavat muiden tämän ymmärtää. Tämä aate voi liittyä esim. uskontoon, luonnonsuojeluun, työhön, tieteeseen, jnejne. Usein nämä ihmiset ovat muuten lähempänä 20 vuotta kuin 30 vuotta, tässä nyt tämä yleistys, vaikka yleistyksetkin ottavat minua monasti aivoon. Lisäksi tällaiset ihmiset suuttuvat, kun tämmöinen kyyninen täti hiukan alkaa hymyilemään itsekseen kuunnellessaan näitä ihmisiä...

Lisää: Mä en tunnu enää ollenkaan hiffaavan ihmisiä, joille työ (tässä tapauksessa tiede ja tutkimus) ovat todella tärkeitä. Sellaiset ihmiset puhuvat työstä paljon ja siitä kuinka paljon pitää tehdä tällä alalla töitä, jotta pärjäisi mitenkään, ettei siinä "paineessa" muka oisi minkäänlaista henkilökohtaista valinnanvaraa... Minä sanon, että huhhahhei, ja että AINA on vaihtoehtoja. (oho, olinkohan mä nyt itse se mustavalkoinen ihminen...;)) Ei sulta työpaikat lopu, vaikka et suostuisikaan tekemään 24/7 töitä. Mistähän toi fiilis on tullut? Siis se, että aina on vaihtoehtoja, oikeesti. Ei ole montaa asiaa tässä maailmassa, joita on ihan pakko tehdä, muuta kuin nyt ehkä kuolla sitten joskus. Noh, eipä väliä mistä se ajatus on tullut, se on mun päässä ihan tervetullut=D

Paasatipaasati...

Ihanaa ja mieletöntä

Mua tympii tää työ nyt.

Mua ärsyttää vähän ihmiset, jotka käyttävät liikaa sanoja ihanaa tai mieletöntä. Kamoon, ei KAIKKI voi olla ihanaa tai mieletöntä. (tai sitten mä oon vaan auttamattomasti kyyninen). Kun tuollaisia sanoja käytetään silloinkin toistuvasti, kun jokin asia ei ole nyt ihan ihanaa tai mieletön, niin ne alkavat kärsiä vakavasta inflaatiosta.

Mukava viikonloppu ja talvi

täällähän meinaa olla ihan talvi. Siistiä! en ois uskonut, että sitä enää täällä etelässä näkee.

Viikonloppu oli mukava. Mulle iski jo menomatkalla oikein kunnon puheripuli, en vaan osannu olla sitten hiljaa ja pölisin sitten ihan kauheasti. Mutta teki hyvää, ja tuntui hyvältä, vaikka tiesi, että muille se oli ehkä hivenen rasittavaa:) Mutta tais siinä tulla parin kuukauden, hieman "säästetyt" pölinät ulos. Tänään onkin sitten ollut hiljainen olo. Viikonloppuna pääsin siis suhaamaan tavallisissa suomalaisissa pikkurinteissä. Ne olivat aika jäisiä, ja aluksi olikin minulla tottumattomalla aika hatara fiilis. Mutta la-iltana alkoi sitten viimeistään rytmi löytyä, ja sunnuntaina pääsikin jo aika kivasta "tykittämään":) On kai sitä taas jotain oppinut, mutta paljon tarttis vissiin vielä oppia. Mutta oli sellainen olo, että haa, kyllähän mä tän aika hyvin handlaan:) Suorempaa linjaa tarttis vaan vieläkin uskaltaa vetää jyrkissä kohdissa. Niin muuten, ei jalkoja hapottanut oikeastaan kertaakaan, aika siisti fiilis, tämmööstä ei oo ennen käynyt tellumäessä:)

Viikonloppu herätti myös vähän ikäviäkin tunteita, mutta enpä nyt halua niitä vatvoa sen enempää (ois nääs vähän niinkuin prokkiksena opetella olemaan vatvomatta asioita niin himskatin huolella...). Sanotaanko, että taitaa se kuitenkin olla niin, että parempi olla muutama hyvä ystävä kuin useampi huono tuttu.