Väsyttää

Väsyttää siis. Yritän muistella, että onko tämä fiilis aina yhtä ponneton tähän aikaa vuodesta? Sängystä on aamuisin turkasen vaikea nousta, vaikka oiskin nukkunut ihan suht tarpeeksi hyvin ja kauan. Vuoroin masentaa, vuoroin kiukuttaa. Ei vaan jaksais suorittaa yhtään mitään. Töissäkin tökkii, eksperimentit ei onnaa, eikä ymmärrä miksi, siksi sitä tekee juttuja uudestaan ja uudestaan, yrittää aina muuttaa yhtä muuttujaa kerrallaan. This is why it is called REsearch. Mieli on miettinyt muita työpaikkoja, mutta olisinkohan missään työssä onnellisempi juuri nyt kuitenkaan?

Olkapää-draama ratkesi hassulla tavalla: magneettikuva näytti, ettei mikään ole varsinaisesti rikki, mulla on vaan synnynnäisesti liian löysä olkanivel; olkapää pääsee pomppimaan sijoiltaan, nyt kun en ole turbokunnossa, vaan ihan "tavallisessa " kunnossa, ja ihmekös siitä, että koko nivel on pirun ärtynyt... Nyt taas jumppakuurille (nyt tarttis olla jumpattava kohde vähän oikeempi), ja jos ei 3 kk:ssa ole tapahtunut selvää parannusta, niin sitten laitetaan leikkausjonoon, ja leikataan varmaan joskus kesällä. Semmottiis. Tuon "sopimuksen" kanssa voin elää. Varsinkin kuin sain kuulla, että tämä terveysongelma on sellainen että se ei pahene iän myötä, päinvastoin oireet vähenevät kun nivelet kangistuvat=D Se on hienoa se, että ikääntymisessä on nyt toi hyvä juttu=D

väsyttää. kerroinko jo?

aina ajankohtainen prokkis:

Haluaisin oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. On jonkin sortin huono itsetunto-kausi menossa: kyllä minä itsestäni useimmiten pidän, mutta olen just nyt erinäisistä syistä jotenkin pettynyt itseeni (en jaksa selvittää tässä nyt mitä ne syyt ovat), vaikka omastakin mielestäni ne syyt ovat vähän hölmöjä tai turhia... Minkäs teet... opettelen opettelen.

kehun taas itseäni, tässäkin olotilassa. Mutta tämä on hyvin konkreettinen hyvä puoli:

8) Minulla ei tule huono olo liikkuvassa ajoneuvossa, vaikka nukkuisin, istuisin takaperin tai lukisin.... Minulla on siis hyvä "liikkeensietokyky";) Onhan sekin jotain, niih:)

masistelua

terveterve. Täällä ollaan hieman alakuloisissa fiiliksissä vietetty tämä viikko. Ei ole mitään oikeasti vakavaa; kukaan ei ole kuollut eikä vakavasti sairastunut. Miun kroppa ei vaan oo sit kuitenkaan kunnossa... Olkapää joutuu todennäköisesti veitsen alle. Ja siitä voivat asiaani ja harrastukseeni vihkiytyneet vetää kanssani suoran johtopäätöksen, että tämä tellukausi menee sitten niin kuin suoraan sanottuna pipariksi... Ei tätä varmaan kaikki ymmärrä, että tuosta voipi oikeasti masentua, mutta minä voin.

Mulla alkoi vanha vamma yltymään tuossa heinäkuun lopulla, ja siitä asti se on ollut "einytihankunnossa". Kävin silloin heti aluksi lääkärillä ja ortopedillä, joka sanoi, että ei minulla ole muutakin kuin huono/epätasapainonen lihaskunto, ja että kyllä se jumppaamalla paranee, voi vaan vähän kestää... Nooh, tässä kohtaa kuvioon astuu toi avoke: kuunteli sitä mun kipuilua aikansa, ja kun en vielä 3,5 kk:n jälkeenkään pysty nukkumaan oikealla kyljelläni, tai tehdä tavallisia arkijuttuja ilman että vihlaisee ja sen seurauksena hartiaa alkaa taas särkeä ja sormia pistellä, niin hän sanoi, että nyt meen sitten kyllä johonkin käsi-spesialistille saamaan toisen mielipiteen asiasta... Nyt jälkeenpäin tajuan itsekin, että olis ehkä itekin pitänyt tajuta, että ei toi nyt ollut ihan normaalia... Mä vaan uskoin vakaasti, kun kerran ortopedi oli mulle sanonut, että kyllä se jumppaamalla paranee... Noh, menin tiistaina sitten tällaiselle tutulle käsispesialistille, joka siinä mun käsivartta käännellessään tuli jo parissa minuutissa siihen tulokseen, että eräs side siellä on nyt sitten revähtäny ja sen seurauksena on muutakin häikkää. Se tieto tuli jotenkin shokkina. Lääkäri lisäs, että mahtaa särkeä jonkin verran, että onko sulla korkea kipukynnys... Kai mulla on joo, ja kaikkeen tottuu. Nojaa ja nojoo, nyt sitten maanantaina meen magneettikuvaan, ja sitten tietää tilanteen paremmin kun on jutellut taas lääkärin kanssa. Mutta mua vaan nyt vähän masentaa... Ja jotenkin välttelen jut nyt ihmisiä, varsinkin toisia tellufriikkejä, ko ei vaan nyt nappaa kuunnella kuinka muut suunnittelee reissuja... Tästä talvesta kun piti tulla se tähänastisista parhain: kuukauden offi-sessiokin oli ajatuksissa, ja ylimääräinen lomakin jo kysytty.... Kesänkin kärvistelin töissä vain viikon lomalla, kun säästin hiihtoreissuja varten lomat. Kylhän mä tällä mäsällä kädellä rinteessä voin rauhallisesti vetää, ilman sauvoja vaikka, kun en kerta siellä paljon enää lentele, mutta kun sinne ei ole suurin polte, vaan siihen rinteen viereen pusikkoon ja rinteessäkin siihen kumpareikkoon reenaamaan: siellä missä lentelen niin että voivoi... Vaan nyt pitää vaan saada tottua hetken ajatukseen, että nyt ei sinne vaan voi mennä. Ja kyllä tässä elämässä löytää jotain muutakin kivaa tekemistä, mutta siinä voipi mennä jokunen hetki, aivot kun olivat niin asennoituneet, että kohta mennään!

ei-telluilevat/laskevat ihmiset (esim. työkaverit) pitävät mua hulluna, sillä aattelin huomenna kaikesta huolimatta mennä avaamaan tämän hiihtokauden tuohon lähirinteeseen... Mutta sanotaanko näin, että tiiän mitä teen (tai ainakin luulen;)): rinne on niin pieni, lasken rauhallisesti ja ilman sauvoja, niin mikäs siinä. tahdon vaan liukua edes kerran alamäkeen telluilla, ennenkuin tulee se pakollinen tauko.

kiirettä pukkaa.

Ihan tässä harmittaa, että ei ole yli viikkoon ehtinyt lukea blogeja saati sitten kirjoittaa omaansa... Viime viikko meni jotenkin tosi väsyneesti ja suuren työmäärän lätistämänä. Viime viikonloppuna oli onneks hauskaa SkiExpossa... Käveltiin porukalla kalsareissa.... Joo. mutta ei siitä sitten sen enempää. Tää viikko on onneks ollut huomattavasti pirtsakampi, mutta sitten olenkin ollut menossa siellä täällä. ja täytyy myöntää, että feisbuukki on ollut kyllä jotenkin kiehtova paikka:) "Tapaa" sellaisiakin tuttuja, joihin ei varmaan pariin vuoteen ole ollut yhteydessä. Ihan kiva, useimmassa tapauksessa:)

jep, mutta mä taidan nyt mennä nukkumaan, väsyttää. Huomenna shoppailemaan farkkuja, kivaa:)

ai niin joku positiivinen asia itsestäni... moneskohan tää olikaan...? noh, tässä on yks:

7) tulen helposti toimeen uusien ihmisten kanssa