vuodenvaihde-meemi

...Oravalta bongattu, siitä kysymykset kopioitu:

1. Mitä teit vuonna 2006 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
Hhmmm... no ainakin se juhannuksen parin yön melontakeikka...

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
en tee uudenvuodenlupauksia, lausun vain toiveita:)

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Miten läheinen on läheinen??? Pari ystävää sai kyllä vauvan...

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
taas: miten läheinen on läheinen...

5. Missä maissa kävit?
Saksa (pariinkiin otteeseen), Italia, Ranska.

6. Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2007, joka ei onnistunut vuonna 2006?
Rakkautta

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2006?

Hhmm... taitaapi olla omat synttärit.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?

"itsenäisen" elämän "pystyttäminen" terapian loppumisen jälkeen.

9. ...ja suurin epäonnistuminen?

kyllä se taitaa mennä tuonne parisuhde-yritelmä-puolelle...

10. Kärsitkö vammoista?
Mustelmia, lievästi jumahtanut selkä, "venähtänyt" niska.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
uudet laskuhousut.

12. Kenen käytös ansaitsee kiitosta?
toi on paha... no sanoisin että M.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta/pahaa mieltä/jotain muuta negatiivista?
Yhden ystävän/kaverin, pari miehen, yhen työkaverin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Pakollisten menojen jälkeen: telluun ja niihin reissuihin

15. Mistä innostuit eniten?

Tellusta:)

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
ärgh, tosi vaikee, kuuntelen niin paljon kaikkea... noh, sanotaanko vaikka että scissor sistersien "i don't feel like dancing"

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt

a) onnellisempi vai surullisempi?

ainakin hitusen onnellisempi

b) lihavampi vai laihempi?
laihempi

c) rikkaampi vai köyhempi?
rikkaampi

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Arvostanut itseäni tietyissä tilanteissa

19. ...entä vähemmän?
ottanut asioita niin saakutin vakavasti

20. Miten aiot viettää joulun?
Meni jo. äitee ja sukulaisten luona täällä.

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Pakko lainata Oravaa: Tietyt "tempaukset".

22. Rakastuitko vuonna 2006?
Enpä tainnut... ihastuin kylläkin...

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

zero

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Greyn anatomia

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Noup

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Carrie Adams: the godmother

27. ...entä musiikillinen löytö?
Hhmm... useampia uusia tuttavuuksiva, vaikea nimetä parasta. Uusin cd-tuttavuus on Sunrise avenue.

28. Mitä halusit ja sait?
Uusia kavereita ja lisää itseluottamusta, sekä lisää tasapainoa pään pyörteisiin:)

29. Mitä halusit, muttet saanut?
Rakkautta, elämänkumppanin

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Hmm... vaikea taas nimetä parasta, en ees muista mitä kaikkea ehdin tänä vuonna nähdä, mä kun tykkään leffassa käymisestä... en oikeesti osaa nyt sanoa...

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
olin humalassa kahden laskukaverin kans ex tempore-järjestetyissä pirskeissä kun suunniteltu skinnailukeikka peruuntui edeltävänä iltana...

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän?
noh, se hyvä parisuhde.

33. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2006?
Rennon tyylikkäästä rennon löysään;)

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
Minä itse, kaverit, liikunta, äitee, työ, ....

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?

öhöm... taasen kerran vaikea kysymys johon on jotenkin mahdoton keksiä vastaus...

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
no semmoset puheenaiheet harvoin mua "säväyttää", mutta mielenterveyden huollon persiillään oleva tilanne saa mut kiukustumaan aika usein.

37. Ketä kaipasit?
öööh... en nyt osaa sanoa erityisesti jotain tiettyä henkilöä, jota oisin erityisesti kaivannut. Kaikki edesmenneitä rakkaita tietysti aika ajoin, sekä jotain miestä tapaillessa niin häntä vähäsen.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

M.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2006
Asioilla on tapana järjestyä.

ajatuksia vuodesta 2006

Morjens!

onpa ollut pari "kelavaa" päivää, vieläkin on ajatukset vähän solmussa... Mutta siitä lisää myöhemmin.

Nyt on kuitenkin vuoden 2006 viimeinen päivä. Sitä en ole paljon miettinyt, mutta nyt aattelin hiukka summaroida vuotta käyttämällä hyväksi omaa blogitekstiäni tämän vuoden ensimmäiseltä päivältä... Kommentoin tuonne väleihin:

"joten, tässä pari asiaa mitä toivoisin uudelta vuodelta 2006:

toivon, että

-oppisin entistä paremmin ottamaan etäisyyttä sellaisiin ihmisiin jotka alituiseen onnistuvat aiheuttamaan minulle pahan mielen (erityisesti tätä tapahtuu töissä erään henkilön kanssa), olisin useammin siellä tilanteen "yläpuolella", että näkisin että se mitä eräät minuun purkavat johtuu siitä että he itse voivat huonosti, ei siitä että minä olisin jotenkin kamala ihminen. en siis välittäisi enää niin paljon sellaisten ihmisten mielipiteistä, joita en itse edes arvosta ihmisinä.

+++: tässä olen onnistunut aika kiitettävästi: välillä tietenkin ote hiukka lipsuu;), mutta yleisesti olen paljon "vahvemmalla" kuin vuosi sitten.

-osaisin pitää yllä tämän peruspositiivisen fiilarin, joka minulla nyt on. tälleen elämä menee vähän leppoisammin ja osaa antaa pienille hyville asioille sen arvon minkä ne ansaitsevat

++: hienoa, tässäkin olen onnistunut suht ok, kaikesta tapahtuneesta huolimatta, varsinkin joulukuun alkupuoliskon olin muistaakseni tuhottoman onnellinen ei mistään erityisestä:) Nyt tämä "vahvuus" vähän vapisee, mutta eiköhän se tästä taas..:)

-vaikka terapia loppui, minä voin aina vain paremmin itseni kanssa, ja huomaan pärjääväni myös näin:)

++++: Juu, ei ole homma levinnyt käsiin, vaikka itsekseni olenkin "jatkanut matkaa":) Kiitos kuuluu myös vanhoille ja uusille hyville ystäville, jotka tarpeen tullen jaksavat vähän kuunnella:)

-mun astma ei tästä pahene, ja että opin elämään sen kanssa entistäkin paremmin

+++: kyllähän näin on mennyt... aika siistii:)

-töissä joku asia lähtee sujumaan

....almost there=)


-mulla tulee samalla lailla kuin viime vuonna montamontamonta hyvää hetkeä ystävien ja kavereiden kanssa

+++: Juu, kyllä näin on käynyt: on ollut arkisia hyvältä tuntuvia "läsnäolo-hetkiä", sekä hyviä pippaloita, reissuja ja aktiivihetkiä/duunailuja:)

-äitee pysyy terveenä

Kyllä, onpi pysynyt, ja hän on jopa suht levollinen vaikka broidi nyt "tempas" tohon loppuvuodeks tuon sairaalakeikan.

-mun veli jollain ihmekonstilla muuttuis vähemmän skitsoks ja neuroottiseks

----- Juu ei ole näin käynyt:( Mutta ehkä se realistisesti ajateltuna nyt vaan on hiukka liikaa toivottu...

-löytäisin rakkauden ja elämänkumppanin (tämä on ollut toiveiden listalla jo jonkin aikaa:), se on kyllä vieläkin toiveistani suurin. EHKÄ semmoista sattuisi tänä vuonna... ja jos ei tänä vuonna, niin ehkä sitten ensi vuonna... tai sitä seuraavana vuonna... hohhoi, noh, onneks ei nyt toivo kuitenkaan kokonaan hiivu:))"

Juu ei ole näinkään käynyt:( Ja en tiiä käykö niin koskaan:(

Huomenna voisin tehdä uudelle vuodelle uuden toivelistan...

TOIVON KAIKILLE ONNELLISIA HETKIÄ VUODELLE 2007!!!

-memyi

vuodenvaihteen suunnitelmista

Juu. Tuli tuossa ennen joulua ystävällinen kutsu Ylläkselle laskemaan 3 päiväksi uudenvuodenvaihteessa yhen pohjoisen tellututun kans... Pohdiskelin kovasti, että kannattaako lähteä vaiko eikö... Oli taas näitä sarjassamme uskomattoman vaikeilta tuntuvia pikku päätöksiä:) Siis noin niinkuin periaatteessa: totta kai haluaisin lähteä, ja siistii että pyydettiin messiin! Mutta sitten tuli noita käytännön juttuja: matkat tulis kuitenkin maksaan jonkin verran, ja ne oisivat myös aika rankat, sillä ainakin toisen matkoista mun pitäis tulla yöjunalla (vaivaset 14 tuntia!!!) : eli kysymys oli, oisko toi reissu suhteessa reissun pituuteen vaan vähän turhan kallis ja raskas.... Ja sitten kun viel hokasin, että mähän tuun joka tapauksessa pyöriin niillä suunnilla jo kahdesti tänä laskukautena muutenkin... Joten pitkän juu-ei-juu-ei-väännön jälkeen tulin siihen tulokseen, että mä en nyt sitten lähde.

Ja kai sitä jotain ohjelmaan ilmestyy aattoillaksi, ystävien kans se ois kiva viettää, vielä ei ole mitään hajua mitä tekis...

Joululoma referoituna:)

Noniin, joululoma on yötä vaille valmis, hehee:) On kyl ainaki tullut levättyä. Tänään alkoi olla jo hieman tylsää, joten huomenna menen ihan iloisin joskin luultavasti hieman "löysin" mielin töihin... sitä se löhöäminen mulla teettää.

Mä en oo oikeesti tehny _yhtään mitään_:) Tavallisuudesta poiketen ei edes ole huvittanut ruveta lukemaan kirjaa, jonka sain joululahjaksi. Niin no, oon mä käyny abouttirallaa joka päivä juoksulenkillä, lyhyellä, mutta sitäkään en oikeen laske mikskään tekemiseks jotenkin, sillä lähden lenkille eniten siitä syystä, että saa hetken olla ihan omas hyväs seuras:) Mun lenkkeily-frekvenssi on aina "sukulaisaikoina" korkeimmillaan;)

Tänään käytiin taas syömässä mun tädin luona (viimeksi oon joutunut tekemään ruokaa lauantaina, sen jälkeen ollaan syöty muiden murkinoita, ei paha:)), ja sen jälkeen käytiin äiteen kans kävelyllä tuolla hautausmaalla, vietiin kynttilöitä haudoille. Tunnelmallista, mutta pirun pimiää... Ihme homma kun ei sitä lunta nyt ala kuulumaan!??!?!?!?

Joulu tuntui yllättävän vähän joululta, ja se on mulle sopiva juttu, onpi ollut aika "kevyttä": ei siis ole pohtinut niitä tyypillisiä ikäviä asioita jouluna, ollu möllöttänyt vaan. Äiteekään ei oo ollut mitenkään erityisen allapäin, vaikka niin pelkäsinkin, siis mun broidin takia. Hyvä juttu.

Tämän äiteen visiitin "teema" on ollut uusi läppäri ja internet!:) Äitee päätti nyt vihdoin sitten hankkia netin kotiin, ja siihen kyytipojaksi hankittiin hänelle tuliterä läppäri, edulliseen hintaan kylläkin, sattui yks tarjous tuossa kuukausi sitten silmään. Äiteen vanha tietska kun on semmoset abouttirallaa 15 vuotta... need I say more...?;) Enivei, nyt sitten ollaan tässä pikkuhiljaa tutustuttu netin ihmeelliseen maailmaan, meillä oli oikeesti aika hauskaa kun yritettiin keksiä äiteelle sellanen sähköpostiosoite, joka ei ollu vielä käytössä... Siinä oli ihme yrityksiä ennenkuin yks sitten "hyväksyttiin". Ihan hyvin äitee on tarttunut härkää sarvista ja testaillut eri juttuja. Googletettukin on varmaan kaikki sukulaiset läpi;);)

Joulua!!!

No TERVE!

onpi ollu pikku taukoa... mä oon ollut vaan niin äärettömän väsynyt, että pakko-toimintojen lisäksi en ole kyllä mitään "ylimääräistä" hääränny... Blogia en laske varsinaiseksi pakko-toiminnoksi, sillä se ei kuitenkaan "kaadu" vaikken mä tee sille jotakin vähään aikaan... :)

enivei. Hiihtopäivälaskuriin ei edelleenkään ole tullut yhtä ainutta päivää lisää...:(

Niin. Se on nyt joulu taasen kerran. Loma alkoi 12 tunnin yöunilla ja sitten vielä tunnin päikkäreillä, ei paha:) Ihan ookoo-fiilis itse asiassa, puhuttiin äiteen kans perinteiset ikävät asiat pois jo puhelimessa ennenkuin hän saapui mun luo tuossa perjantai-illalla. Ja vietetään joulua vähän eri lailla kuin viime vuosina: mun veli ei tosiaan ole paikalla, ja me skipataan joulukirkko ihan kokonaan. Periaatteessa mä oon tykänny joulukirkossa olla ja laulaa luirutella joululauluja, mutta se on myös paikka, missä mulla tulee joulun alla pahin mieli. Joten ihan kiva skipata tällä kertaa. Joulupäivälliselle ja jouluillaksi mennään tuonne äiteen siskon eli mun tädin perheen luo, jopa yks mun serkuista on koirineen paikalla, aika jees.

en oo muuten paketoinu vielä lahjoja... tarttiskohan...!??!?;)

Jep. Tällä välillä, kun en ole hetkeen kirjoitellut, on ollut monta huomionarvoista merkkipäivää:
Blogini täytti vuoden 15.12.!!!=)
Ja vielä isompi juttu oli se, että 19.12. tuli kuluneeksi vuosi terapian loppumisesta!!
Noista voipi lukea sieltä viime joulukuun arkistoista... Mä luulen, että haluan pohdiskella noita tarkemmin hieman myöhemmin, mutta nyt olen ehkä vieläkin niin vetelä vätys:), että painun vielä aamupäivätirsoille, jotta jaksaa sitten syödä;);)

MAHDOLLISIMMAN MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!

-memyi

katkipoikki

mä oon kaikinpuolin ihan poikki. Töissä on menossa aika turhauttava ja stressaava päänseinäänlyönti-jakso, ja normitöiden lisäks tarttis taas korjata yhen satsin niitä opetuskeikan tenttejä... noh, sunnuntai menee sitten siihen...

Tänään olin töistä lähtiessäni niin turhautunu ja kiukkuinen ja väsynyt, että oli pakko soittaa äiteelle ja itkeä vähäsen (mulla se helpottaa oloa silloin, kun tuntuu että on vaan liikaa fiiliksiä. Enkä mä osaa enää niinkuin lapsena vaan itekseni pillittää, siihen tarvitaan kuulolle joku tosi läheinen ihminen, joka ei sitte säikähdä, tällä hetkellä paras vaihtoehto on äitee...). Treenitkin meni osittain pyllylleen, ko ei tällä väsyneellä päällä oikeen osannu keskittyä. Aika rankat reenit oli käsille, ja kesken kaiken mua rupes taas itkettään... ihme homma ko toi fyysinen rankka tekeminen jotenkin vaikuttaa mielen avautumiseen kanssa: siis jos tekee fyysisesti jotain rankkaa, niin joskus tulee tunteetkin jotenkin tosi pintaan. Semmosta, en nyt kuitenkaan siellä ruvennu pillittämään, kunhan purin huulta ja LÖIN.

On sellanen olo, että mun aivot ovat antaneet kaikkensa, jotenkin sitä on pikkasen eräällä lailla nyt hieman liian pingoittunut pinna... Ei jaksa olla kovin sosiaalinen. Tarttis saada levättyä kunnolla, mutta sen ehtii tehdä sitten vasta sunnuntaina, ja silloinkin tenttejä korjaillessa... Noh. jouluna sit viimestään. En oo jouluakaan ehtiny ihan hirveesti aatella, ehkä ihan hyvä. Hyvä uutinen on se, että äitee tulee tänne mun luo, vaikka mun isoveli onkin siellä toisaalla mielisairaalassa vielä silloinkin. Mä oon tosi iloinen, että mun ei tartte lähtee sinne äiteen luo ja viettää jälleen kerran ah ihana joulu mielisairaalassa, pelkkä ajatuskin nyt ahistaa ihan kympillä. Mun velikulta on kuitenkin aikuinen ihminen, 35 vee., ja viimeset 12 vuotta me ollaan eletty sen ehdoilla joka ikinen joulu... nyt musta on hienoa, että äitikin osaa "antaa olla" ja antaa itselleen luvan pieneen breikkiin. Hän sanoi vaan, että tänä vuonna hän ei vaan jaksa. Kai sitä vihdoin tajus, että eipä se mun veljelle oo hirveesti väliä ollaanko me siellä vaiko eikö, ei siinä olotilassa missä hän tällä hetkellä on. Ehkä tää kaikki kuullostaa tosi itsekkäältä, mutta mä oon iloinen siitä, että mä saan tänä jouluna äitin "ihan itelleni", eikä tarvii koko ajan huomioida mun veljen läsnäoloa jollain lailla. Mä oon myötäilly aika pitkälle viimeset 12 vuoden ajan, että miten yhteiset harvat perheen asiat hoidetaan, sillä ne nyt ovat menneet mun veljen ehdoilla. Mikä on yleisesti ihan jees, sillä mullahan on kaikki kohdallaan, mun veljellä ei, ja mä pystyn joustamaan, hän ei useinkaan. Mutta JOSKUS on kiva olla ykkönen:)

nonihihiih...

täällä taas... vähän paremmalla "ajatuksella"... tuntuu, että ajatukset ei ovat ole olleet oikein tarpeeksi rauhalliset ja "yksinkertaiset" tänne kirjoittamista varten: silloin kun päässä pyörii vaikka mitä, niin silloin on jotenkin vaikea tai epämukava kirjoittaa tänne. Tänään olen vissiin sitten sopivan väsynyt:)

töissä on pitkästä aikaa pikku stressi... mutta kyllä se siitä sitten taas... Pää on vaan jotenkin vähän väsynyt kaikesta ajattelutyöstä, jota on joutunut tekemään kiihkeästi pari päivää.

Sitä mietin, että miksi tuntuu vaaralliselta olla tyytyväinen omaan elämäänsä? Ehkä se johtuu siitä, että mä pelkään että mun täysipainoinen "laiskapuoli" pääsee liikaa valloilleen... Meinaan, mä oon nyt aika tyytyväinen mun elelyyn (vaikka mitään erikoista ei olekaan sattunut), niin sen seurauksena oon jotenkin tosi "lösö" sellasten asioiden kanssa, jotka ei nyt ihan just nyt kympillä kiinnosta, kun taas ne asiat mä hoidan mahottomalla energialla jotka kiinnostaa.... Vaarana on siis, etten saa mitään tehtyä loppuun, kun mä oon vähän sellanen "aloittelu-ihminen", asioiden loppuunsaattaminen on mun mielestä se vaikein osuus.... Nojaa, mutta en mä nyt jaksa tuostakaan stressata, nyt on vaan niin mukava öllötellä ja köllötellä:)

Niin, isoveli tosiaan valvoo, aina ja koko ajan:) Kuten tuosta kommentista "humalakirjoituksessani" voipi huomata, big brother P. löysi tämän uudestaan. Joten voin virallisesti todeta, että blogiani on lukenut joku henkilö, joka tietää mut. Eipä se nyt oikeestaan ikävältä tunnu, sillä luotan (EIKÖ P.??;)), että isoveli pitää oman puolensa diilissä, joka on että "turpa tukkoon mun blogista sitten, tää on mulle tärkeä ja henkilökohtainen henkireikä":) Muuten en ole enää "elämäsi valo";););). Lähinnä mua rupes ihan piruna huvittaan, kun näin meilistä, että joltain big brotherilta oli tullut kommentti... ei tarvinnu miettiä montaakaan sekuntia että kuka se on:)
Noh, mutta isoveikka on sen verran kiireinen, että tokkopa hän käy täällä kovin usein? Noh, ehkä saan kuulla siitä jotain kommenttia sitten myöhemmin... Tai sitten en. Eipä tuo mittään, mä jatkan täällä porskuttelua ja kirjoittelua:)

roskapostista

... jostain syystä mun vanhempiin bloggauksiin on alkanut kerääntyä roskapostia, joten tein nyt niin, että ainakin hetken ajan, tarkistan ensin kaikki kommentit ennenkuin ne näkyy täällä.. Joten pahoittelen jo etukäteen mahdollisia viiveitä!!

heh...

... huvittaa lukea tuota edellistä kirjoitusta, mulla tais olla aika tomera ja osittain narsistinen olo;) Oikeesti, mitähän tyrmäystippoja munkin veteen oli laitettu, sillä puolenyön jälkeen en juonu mitään muuta kuin vettä, ja silti mä olin ihan sekasin viel ko mä tulin kotiin?!?!? Nyt riitti pikkujoulukauden-juomingit, nyt pitää ruveta hieman himmaamaan:)

humalakirjoitus

noniin, eka humalassa bloggaukseni;)

jep, tulin just kotiin, ihan poikki, mutta pari sanaa vielä:

tää on sulle "isoveli" P., jos vaikka löydät tänne takaisin!???!;) Hehee...

tämän päivän ohjelma:
-äitin synttärilahjan suunnittelu
-ruuanlaitto ja siivoaminen
-pirun hyvät reenit (vaikka ei P:n vetämät;))
-huonot sokkotreffit (ois voinu jättää väliin, mutta minkäs teet, mä kun aina vaan jaksan yrittää...)
-ex tempore baari-ilta KB-teemalla... , jossa sitte tuli sitten juotua ja jammailtua sen verran, että nyt oon ihan katki, poikki ja pinoon. P. toimi hyvin esiliinana, ja "poisti" kaikki häiriköivät humalaiset miehet, kiitos vaan siitä, mä en vaan diggaa hirveen humalaisia miehiä:-/

ihan mahotonta tuntuu olevan sen "mun" miehen löytäminen, mutta ollaan sitten v--tu ilman;);) Parempi niin, kuin jonkun elämästä jo luovuttaneen negatiivisen tapauksen kanssa.

ohhoh, tilitys tilitys, no onneks tän voi huomenna tarpeen mukaan poistaa;) Nyt on ihan pakko mennä nukkuun, moro!

jos ei muuta, niin onpahan hyvä kroppa;)

ja tietty: hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!!!

II pikkujoulut 2006

nonni. nyt on sitte työpaikankin pikkujoulut "suoritettu". oli ihan mukavaa, ei mitään ihmeellistä, työkavereiden kanssa seilasin koko illan, tuli syötyä hyvin, tanssittua, juotua (silleen sopivasti), ja jopa laulettua!?!??! ne alkoivat jo klo 18, ja mä lähdinkin kotiin jo puolenyön jälkeen, tuli vaan sellanen olo, että noh, onpahan tää nyt sit taas nähty. ja useat muutkin olivat siinä vaiheessa joko jatkaneet matkaa tai lähteneet kotiin. tämmöttiis. yöllä surffailin netissä huppelissa vielä sellasen tunnin:), olin aatellu kirjoittaa tännekin, mutta sit mä vaan jotenkin hyydyin.... Mutta ehkä ihan hyvä, ois ehkä tullut hieman pikku-masis-kirjoitusta:)

pikkujoulun hyviä antimia oli se, että tajusin taas, että mä viihdyn tällä hetkellä tosi hyvin mun työpaikalla, meillä on siellä parempi ilmapiiri kuin koskaan aikaisemmin mun "työuran" aikana.
se on hyvä se, jaksaa ihminen paljon paremmin tehdä töitä. Yleensä tähän aikaan vuodesta kaikki ovat olleet tosi väsyneitä ja pinnat kireellä, mutta nyt siellä vieläkin hommat skulaavat suht jouhevasti. Se on hieno homma, jatkuvat henkiset ristiriidat syö ihmistä.

Hieman ne tutut ikävät fiilikset nostivat myös päätään... Se on toisaalta tyypillistä, sillä koen, että mä en ehkä oikeen oo tyypillinen meidän alan persoona, ehkä mua vaan kiinnostaa niin monet muutkin asiat kuin duunit ja kuinka hyvin joku on niissä menestynyt. En ehkä välttämättä "istu" ihan siihen "akateemiseen" porukkaan aina niin hyvin. (itse asiassa sana "akateeminen" saa mulla joskus oikeen niskakarvat pystyyn, vaikka ite olenkin nyt sitten kuitenkin niin akateeminen kuin suunnilleen olla ja voin työn puolesta....). Niin sitten tuollaisessa "akateemisessa" porukassa koen olevani jotenkin erilainen ja hieman "pihalla" ja rupeen ehkä kelaan asioita eri lailla kuin yleensä omana itsenäni niitä mietin. Niin siis tiivistettynä se huono fiilis on siis sitä, että voi perkule kuinka mulla nyt tulee kestämään toi väikkäri, tuli sellanen fiilis, että niin, mä oon siellä meidän ryhmässä ikuisuuden, ja katselen kuin uusia ihmisiä tulee ja tekee hommansa ja onnistuu ja lähtee sitten taas eteenpäin, kun minä puolestani junnailen paikallani... Ei tämä nyt IHAN vielä siinä pisteessä oikeesti ole:), mutta mä taas pelkään tulevaisuudenkin puolesta jo valmiiksi, mä oon siiinä välillä aika maestro:) Se kai on jonkinlainen häpeänkin tunne, että "olenpas minä huono kun minä olen näin "hidas""... Ja itse asiassa kyllä osa meidän alan ihmisistä ihan ajatteleekin näin tämmöisistä ihmisistä kuin minä... Tämä fiilis tulee nimenomaan pinnalle vain silloin, kun olen jossain meidän alan ihmisten ympäröimänä, ei vapaa-ajalla, sillä siellä mulla on onneks jo aika hyvä oma polku (olipas toi kiva kirjoittaa:)) Ymmärtäisin, että noin "normi-yhteiskunnan asteikon" mukaan mulla menee simo-hyvin, mutta sitten tuon mun työmaailmanin asteikon mukaan ei nyt sitten menekään ihan niin loistavasti. Mä kun oon hölmösti ennen väikkäriä tottunut siihen, että mulla toi koulupuoli on aina mennyt putkeen, ja "aikataulussa", niin nyt sitten kun onkin ehkä hieman "poikkeava", niin sitten tulee joku lievä alemmuuskompleksi.. tjiiiiisus:)

Kaikki nää fiilikset tulee silloin pinnalle, kun mä taas rupean katsomaan omaa elämääni jotenkin "ulkoapäin" ja niiden "standardien" mukaan, joita osittain KUVITTELEN ja osittain tiedän että on olemassa. Mutta sitten kun onnistun taas katsomaan hommaa ihan sieltä oman itseni pohjalta, niin sillon mä oon vaan tosi ylpeä itsestäni, ja olo on itse asiassa aika vahva: mä tiedän kuinka pohjalla mä oon ollu, kuinka ahdistunut, ja kuinka mä oon taistellu tieni sieltä pois. Mä tiedän, kuinka mä olen kuitenkin saanut töissä nyt JOTAIN tehtyä, vaikka ekat neljä vuotta kävin samaan aikaan rankkaa prosessia terapiassa läpi, vasta vuoden olen saanut tehdä suht "rauhassa" töitä, ilman mitään jatkuvia rankkoja henkisiä olotiloja. Tuntuu vaan, että ei muut sitä tietenkään voi nähdä eikä ymmärtää. Niinpä mun pitää yrittää muistaa se itse:)

Ja sitten kun vaan ajattelenkin veljeäni ja muita hänen tilanteessa olevia, niin muistan, että mun elämähän on loppupeleissä aika fantastista ja vapaata ja helppoakin. Ja mä oon iloinen siitä, että olen löytänyt "mun juttuja" työn ulkopuolelta: oikeesti noista telemark-reissuista/mäkikerroista haaveileminen/muisteleminen tuo mulle hymyn huulille. Ja kyllä KB-reeneistäkin jää hyvä fiilis päälle: se tekee itse asiassa aika hyvää mun itsetunnolle, siellä mulla on usein jotenkin "vahva" olo (en nyt tarkoita suoranaisesti fyysisesti vahvaa, mutta sellanen kokonaisvaltainen "älä-tuu-mulle-rupeen-tai-mä-annan-samalla-mitalla-takaisin -henkinen juttu huumorilla höystettynä:)). Ja onpi mahtavaa, kun olen vähän löytänyt takaisin omaan itseeni siinäkin mielessä, että olen useinkin aika höpsö ja hauska ja välitön, ja tiiän, että hei, ihmiset tykkää musta, ja että mä voin oikeesti välillä piristää ja tukea toisten päivää!! Se on mulle tärkeätä, siis se fiilis, että mäkin voin olla avuksi ja iloksi muille.

Tämä huonompi fiilis johtui myös toisaalta siitä, että pari päivää on ollut töissä sellanen tuttu lievä turhautumisen olotila, kun just nyt asiat junnaa jotenkin paikallaan, ja asiat ei tunnu menevän eteenpäin, vaan vain entistäkin monimutkaisemmaksi...:-/ Noh, mutta kun tämän ilmaisin ohjaajalleni, niin hän kyllä tokasikin, että joo, nyt taitaa olla liian hajautettua tää homma, pidetäänpäs ensi viikolla palaveri, ja kiskotaan projekteja taas paremmalle uralle... Joten eiköhän se siitä taas, tää on niin TÄTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ;)

huh, tulipa tekstiä, hieman sekavaakin sellaista:). Mutta helpotti hieman:)

tänään meen moikkaan ystävä E.tä, hän kun on lähtemässä tässä pariks viikoks reissuun, ja musta ois kiva nähdä ennen sitä. ja sitten tänään tarttis kans kasata tentti numero due.

noniin

nyt on tentit korjattu ja arvosanat lähetetty... meni siihen eilinen aika pitkälti, mutta ollakseen työtä, niin se oli aikas hauskaa:) Tuli ihan oman opiskeluajat mieleen, ja oli huvittavaa lukea sellasia vastauksia, joista näki suoraan, että tyypillä ei oo mitään hajua, mutta veikkaa ja voittaa/häviää:) Mutta sitten tuli sellanen lämpösen hyvä mieli siitä, kun joku oli osannut vastata tosi hyvin, tietääpähän että ei se opetus voinu olla ihan takapuolesta sitten. Pari hylsyä tuli, ei voi mitään... He eivät tainneet lukea ollenkaan tuohon tenttiin... Mutta ei kun uutta yritystä vaan!!

juu. noh, laskupäivälaskuriin ei oo tullut päivääkään lisää, eikä varmaan ihan lähitulevaisuudessa tulekaan... "teknisistä syistä";), jotka nyt taitaa olla kaikille selvät... siis NO SNOW NO FUN:(
meidän itsenäisyyspäivänä alkava "hiihtolomakin" peruuntui, mutta onneks saamme käyttää varauksemme sitten vastaavasti tammikuussa, hyvä niin....

jeps, mä meenkin tanssimaan tuonne pihalle nyt lumitanssia...... Ja sitten ystävän kanssa ulos syömään, pitkästä aikaa:) kivakivakiva

tää päivä...

...meneekin reenatessa ja tenttejä korjaillessa.....