ajatuksia

kunpa osaisi:

- Olla murehtimatta asioita etukäteen. Kohdata asiat sitten kun ja jos ne kohtaa, ei sitä ennen.
- Oppia relaamaan elämän kanssa: elämän polun liika ohjailun ja kontrolloimisen yrittäminen on hemmetin raskasta. Oppia luottamaan, että kyllä se elämä antaa iloja sen kummemmin yrittämättä, eikä vain p*skaa.

jaa, ja eikun harjoittelemaan.

Masistelua

Jep, pitäis tehdä töitä tällä hetkellä, mutta päivä on mennyt muutenkin ihan muiden asioiden järjestelyyn, joten aivan sama....

Harmittaa, että en saa tänne kirjoitettua kuin enää harvoin. Yritän parantaa tapani, ihan itseni takia, sillä mä luulen, että tää kirjoittelu tänne tekee elämän mukavammaksi minulle ja ympäristölleni:) Jotenkin silloin, kun Mieheke on kotona ja iltaisin on seuraa, niin nopeampaa kaataa hänen niskaansa ajatuksensa. Mutta kun ei se ole reilua, siis tuossa minun mittakaavassani:), joka välillä on aika hurja:( Nyt mieheke lähti melki kolmeks viikoks reissuun, niin täällä blogissa olen sitten taas:)

jep, eli on tässä vajaan viikon ollut melkoisen masentunut fiilis, nyt onneksi jo vähän parempi. Olen nukkunut huonosti ja stressannut töistä ja PMS on ollut kanssa hoodeilla, joten siinäpä kai tämän tilanteen syypäät ovat. Ja sitten sellainen hassu juttu, että kun sain tietää, että minulle on myönnetty toiseksi puoleksi vuodeksi mukava apuraha, niin sen sijaan, että oisin puhkunut tarmoa entistä enemmän, minulta loppui jotenkin puhti ihan kokonaan, työt eivät nappaa juuri nyt OLLENKAAN. Onko se sitten sitä, että on elänyt kohta vuoden todellisessa epävarmuudessa, että milläs tässä kohta elellään ja painanut töitä aika tehokkaasti, jotta saisin runnottua väikkärin kasaan siinä ajassa, jolle minulla oli rahaa, niin nyt sitten kun lähitulevaisuus onkin taloudellisesti turvattu, niin pystyy vähän antamaan periksi väsymykselle. Viikonloppuna en tehnyt yhtään mitään, paino sanalla YHTÄÄN. Ja vaikka se tuntui hyvältä, niin sitten sain sen jälkeen itelleni aikaiseksi kauhean morkkiksen, kun en muka saa mitään koskaan ikinä tehtyä. Ja siitä se alamäki sitten tosissaan lähti, joopajoo. Tällä hetkellä mielestäni olen: aikaansaamaton stressaaja, joka tosiaan stressaa ihan turhista asioista, ihmissuhteita solmuun saava murehtija, helposti ärsyyntyvä kiukkupussi, jolla ei ole elämää. Tuntuu, että odotan kovasti että asiat etenisi tästä tämänhetkisestä tilanteesta pois, ja kun tosiaan aikataulut vähän aina venähtää, niin ahdistaa. Ja ei osaa nauttia tästä hetkestä, kun tuntuu, että mitä nautittavaa tässä hetkessä nyt olisi. Mikä on niiiiiiiiiiiiiin typerä asenne. Päällä on myös ihme vertailukausi: mielessäni vertaan muiden saavutuksia/elämäntilannetta omiini, ja tulen siihen tulokseen, että olen huonompi, epävarmempi, huonotuulisempi, vaikeampi ja hitaampi kuin kaikki muut ja että mun elämä vaan liukuu ohi.

Tästä on siis hyvä jatkaa;)