ahdistaa

Blogger on jostain syystä ”down”… noh, mä kirjottelen tässä wordiin, niin copypastaan tän sitten myöhemmin bloggeriin…

Siis. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet mut kyllä aika ahdistuneeks… sattunu niin kamalia juttuja nyt pari viikon sisään. Ja vaikka ne nyt ei ihanjust varsinaisesti lähipiirissä ole sattuneet, niin kaikki ovat koskettaneet kovasti jotain minulle läheistä ihmistä, ja sitä kautta, ja suoraankin, myös minua. Jooo-o. Eipä oo elämä itessään ahistanu mua tälleen vähään aikaan. No, ehkä pitää nyt itteensä vaan ymmärtää ja antaa aikaa, en minä nyt aina vaan osaa olla vahva tai pirtsakka tai mitään sellaista. Tulee vaan sellanen olo, kun noita kamalia juttuja sattuu (varsinkin kun ne ei tunnu koskaan tulevan yksin…), että miten sitä pärjää elämässä itekään, jos tollasia tapahtumia tulee omalle kohdalle, ja niitähän voi tulla, kuka sitä tietää… inhoan sitä, että elämä on niin pirun epäreilua, yllättävää ja karua: siis että ei ole mitään sellasta, että jokaiselle tulee vaan sen verran pahoja asioita kohdalle, minkä kestää tai siis että ne pahat asiat ois jotenkin ”reilulla” tavalla jakautunut. Paskat on. Jonkun ihmisen niskaan paskoja asioita sataa niskaan enemmän kuin toiselle, ilman minkäänlaista logiikkaa. Ja sitten toi, että ikävimpiä asioita ei ees voi niin kuin ennustaa tai tajuta etukäteen tai kontrolloida, ne vaan plösähtää niskaan sitten kun on plösähtääkseen, niin se on vaikeeta mulle… kai mä oon jonkinlainen kontrollifriikki, ja mulle on vaikeeta oottaa, että miten asiat menee, silloin kun mä tiiän että mä en voi asioihin vaikuttaa, voin vaan oottaa ja katsoa (ja useimpien isojen asioiden kohdalla, varsinkin ihmissuhteissa, tilannehan on just tämä)

Juujuu, tiiän, oon hiukka naiivi. Mutta ko mä tykkäisin sellaisesta ”reilu-peli”-maailmasta, missä paha sais palkkansa ja hyvät palkintonsa:) Että tapahtumat vois jotenkin järkeillä tai perustella. Hohhoi…

Tiiän myös, että nää kaikki fiilikset viime tapahtumista vois kääntää silleenkin päin, että keskittyis tajuamaan, että kuinka hyvin mulla asiat just nyt on. Mutta kun siitä tulee jotenkin huono omatunto, kun tietää että jollain tutulla on nyt ihan karsee olotila. Ja toisaalta, mä oon silleenKIN;) vähän dorka, että musta tuntuu, että jos asiat on tosi hyvin, niin on suurempi riski, että kohta ne on päin persiitä… ole nyt tällä logiikalla sitten edes joskus onnellinen ja huoleton…:) no, onneks tiiän nää piirteet itessäni, ja osaan suhtautua niihin hieman huumorilla, nyttekin rupes oma mahdoton ajattelumaailma hymyilyttämään. Täytyy tsempata sen kanssa, että kun nyt kerta nykyään tunnen itseni ja hassut ajatuskuvioni aika hyvin, niin sen pohjalta ehkä onnistun muuttamaan itsessäni hieman noita joitakin hankalia piirteitä.

on tietty hienoa, että olen empaattinen ihminen ja pystyn myötäelämään toisten ihmisten kohtaloihin, mutta hei, rajansa kaikella, sillä ei se mun angstailu auta ketään, tekee vaan mulle hallaa.

nää viimeaikaiset ikävät menetykset herättäneet mussa taas enempi eloon sitä fiilistä, että kavereista pitää pitää huolta! oon kirjoitellu tavallista enempi sähköpostiakin ja soitellut tutuille, ikäänkuin tarkistaakseni että he ovat ok. ja onneksi he ovat olleet kaikki ok!

ja sitten mennään onneksi YLÖSPÄIN!!

eli nyt taas sitten puolestaan kuulin ihania uutisia: viime yönä ponkaisi maailmaan uusi ihminen, ystäväni perheeseen, ja kaikki kuulemma meni hyvin. onpa ihana kuulla!!!:) mieluummin kyllä kuulen tällaisia uutisia, saisinkohan jatkossa valita!?!?!?;)

todella ikäviä juttuja

... on tässä ollut vuorokauden aika "shokki-olo"/sekaisin/"puuduksissa": sain tietää että mun hyvän ystävän hyvä ystävä ja minunkin tuttavani koki viikonloppuna aivan kamalan jutun: hänen aviomiehensä teki itsemurhan... he menivät vasta viime keväänä naimisiin, ja heille on lapsikin tulossa... ihan kamalaa, en tiiä mitä sanoisin tai tekisin, voin vain olla ja yrittää auttaa käytännön asioissa siinä missä voin. on niin vaikea ymmärtää miksi joku voi tehdä noin...

toivon kaikesta sydämestäni voimia ja jaksua ja kestävyyttä selvitä tuosta sietämättömästä tilanteesta!!!!!!!!

tämä syksy on ollut jotenkin kurjaa aikaa, paljon on sattunut ikäviä juttuja!!
se muistuttaa, että pitäis olla valittamatta omista pikkuisista ongelmistaan, ja pitäis muistaa arvostaa kaikkea mitä on. ja se muistuttaa pitämään huolta läheisistä ihmisistä!

hihhihhiihtoa...:)

noniin, kyllä se hiihto/laskukausi tästä taas lähtee käyntiin, hitaasti, mutta varmasti=) Pyhällä ainakin jo lumetetaan täyttä häkää... oispa ihana jos asuis vähän lähempänä pohjoista, mutta ei voi mitään, kyllä mä sinne tänäkin talvena pääsen:) mäenlasku aloitetaan kyllä vähän jostain vähän lähempää:), eipä noi jalat ihan hirveen hyvin ees jaksais Pyhän pitkiä rinteitä kyykkiä vielä:)

mutta. olen tässä vähän surffaillu netissä, tilauksessa ois piippari, lapio ja skinit... tästä se tosi-tellu alkaa!!!:) katotaan mitä kaikkee pääsee laskemaan alas tänä talvena:)

huono alavire on koko ajan pohjalla: on taas kipee (jiisus), ja nyt jopa antibioottikuurilla. kurja kierre, mutta nyt hoidan itteni kuntoon, en urheile mitään ennenkuin on ihan ok-olo. MUTTA: minä en sitä alavirettä nyt mieti:), nythän on hyvää aikaa sitten surffailla netissä ja tilata niitä hiihtojuttuja ja varata hiihtokeikkoja:)

rangaistus

...niin, näin sitä sitten rangaistaan kun tuli juopoteltua lauantaina: olo on taas vähän kipunen, pääasiassa kurkku... ekaks luulin, että se tuli vaan siitä kännissä "huutamisesta", mutta taitaa tässä nyt olla ihan pöpö asialla. höh. noh, elämä on. tietenkään ei homma parantunu sillä että kävin muksimassa KB-reeneissä eilen... noh2. tämä tästä taas, ihan kohta:)

lieväkrapulapäivä

vietettiin sitten eilen suht ex tempore tyttöjen ilta. oli kivaa, ja minä suhteellisen humalassa, pitkästä aikaa. kupsahdin kyllä nukkumaan jo kahen tienoilla, kun musta tuntui että mulla baarissa meni silmät jo ihan oikeesti ristiin ja puhe takelteli... ihmeen vähän paha olo tänään, hyvä niin. pikku henkinen ahistus on kyllä päällä, joten siitä syystä pidän pienen

POSITIVISUUSSESSION

ennenkuin painun hyvin(?)ansaituille yöunille;)

eli:

ok, asiat voi mennä huonosti, mutta tiekkö mitä; ne voi mennä hyvinkin!! ja miksi tuhlata etukäteen kauheen määrän huolehtimista, että joku ehkä menee pieleen, sillä sitten jos se sattuu menemään pieleen, joutuu sitten kuitenkin surra asiaa, ei sitä voi etukäteen tehdä. joten miksi "tupla-surra" asioita!?!?!??! haloooooooo;) nyt tästä lähtee "opi positiivisuutta"-jakso, jossa pyrin aina näkemään kaikki hienot mahdollisuudet asioissa ja itsessäni, enkä vain niitä kamalia juttuja mitä tiiän että elämässä aina VOI välillä tapahtua ja huonoja puolia/heikkouksia itsessäni.

kauniita unia!

hyvät reenit

juu, oli tänään hyvät KB (kickboxing)-reenit, kertakaikkiaan. hiki lensi, tehokasta... mulla on pari viikkoa vähän tökkiny reeneissä, tullut vähän liikaa kirjaimellisesti turpiin, mutta nyt pääsin taas vähän jyvälle kun oli uus ope ja uudet kujeet. hyvä niin, koska hyvästä reenistä tulee niin hyvä fiilis. oon muuten hankkinu itelleni nyt jo pääsuojankin (rupes noi pääosumat vähän häiritteen....;)), sekin on punainen, olen siis melkein kuin "lady in red".

ja hahaa, tellukausi lähestyy, jejeeeeejeeee:) Eilen kävin autolla poimimassa kyytiin autottomien tellu-tytsyjen suksia, ajattelin olla kiva ja viedä samalla huoltoon kun vien omanikin... julkisilla liikkuminen sukset kainalossa ei nääs oo ihan hubaisinta puuhaa. täytyy myöntää, että sain ihmisiltä hassuja katseita eilen illalla, kun sateessa kävelin autolle kahdet tellusukset olalla... miettivät varmaan, että ei vielä, tyttö hyvä, missäs luulet hiihtäväs?;) tuosta huollosta vielä: vakaa tarkoitus on tänä vuonna hoitaa kanttien teroitukset+voitelu ihan ite, mutta näin aluks ne mun sukset on vietävä "paikattavaks": kevään pöpeliköissä kun sattui oleen vähän sitä sun tätä, ja pohja on koloilla (ja sitä mä en osaa kyllä ite fiksata...).
tästä se kohta lähtee!!!!!:)

ystäväviikonloppu

noin se viikonloppu vierähti hyvässä seurassa: olin "perinteisellä" ystäväviikonlopulla: meitä on 4 tyttöä, jotka hengasimme varsinkin opiskelujen alkuvuosina tosi tiiviisti yhdessä, ja yhteys on pysynyt hyvänä jo 10 vuoden ajan. kolme meistä asuu täällä samalla seudulla, mutta neljäs on tuolla "muualla", ja koska hän on ainoa "lapsellinen" niin käymme useimmiten muut siellä kylässä eikä toisin päin. minä olin siellä jo perjantaista kun oli työhommia samassa kaupungissa, kaksi muuta tulivat sitten lauantai-aamupäivänä. tämä "lapsellinen" ystäväni on nyt myös viimeisillään raskaana, joten viikonloppu oli rauhallinen, mutta mä tykkäsin siitä ehkä just sellaisena, en olisi halunnutkaan lähteä mihinkään baareilemaan.
ohjelmaan kuului nyt sitten syömistä hyvin, leffaa, jutustelua, saunaa, ja kaksivuotiaan kanssa telmimistä. mukavaa kaikin puolin. kiva ajatella, että noin me voidaan istuskella vielä toisen 10 vuoden jälkeen, ehkä sitten meille kaikille vaan kuuluu vähän erilaista. olen kiitollinen, että kuulun tuohon nelikkoon, tuntuu kivalta kuulua johonkin:)