leffassa

...olin sit mun kaverin kans. käytiin kattoos "she's the man". se oli just what i needed: teinikomedia, aivot narikkaan, ihana loppu, jne. oli kyl vaikeeta saada joku kaveri messiin, ei toi leffa montaakaan innostanu. mutta mä tarvin välillä, esim. just nyt tänään, tollasta kevyttä hölynpöly-hauskaa, ei mitään joka laittaa taas ajattelemaan jotain syntejä syviä. amanda baynes oli pääosassa tosi hauska, ja channing tatum oli aika mehukas jossain kohtauksissa (juujuu, nuorihan hän on, mutta aika namu silti;)). alkupuolikas leffasta oli hyvä, loppu vähän liian ehkä sellainen siirappimainen teinijuttu. mutta kokonaisuus hyvä, saipa olla hetken höpöpöpö-maailmassa, missä kaikki hyvä "voittaa":)

oli muuten hesari mulla kesätauolla kolme viikkoa, ja nyt kun se alkoi tulla taas, niin tuli sellanen pikku ahdistus, että tapahtuupa maailmassa ihan kamalia juttuja. tavallaan tuntuu että eihän ihmiskunnalla koskaan tuu meneen tän paremmin, aina tarvii jossain tapella ja tappaa. ihme homma.

jeps. mutta mä taidan painua tänään aikaseen nukkuun, väsyttää.

ylianalysointia

terpat.

miks mä en voi jättää omaa itteäni välillä vähän rauhaan... heti jos on jotenkin outo olo tai tavallista hiljaisempi ja passiivisempi, niin heti olen itse analysoimassa, että mikä nyt on pielessä ja ajattelemassa miten mun kuuluisi olla. järkkyä, ei ihme että tulee sitten vähän paha mieli kun tuntuu että ei pysty "fiksaan" itteänsä hetkessä.

kun katsos on niin kyyninen ja negatiivinen olo, että jeesus sentään itteäki häiritsee. mun on jotenkin niin vaikea uskoa, että munkin kohdalle sattuu vielä jotain tosi hyviä juttuja (ilman että kukaan huijaa...), ja tämän seurauksena on vaikea jotenkin päästä ihmisten, edes kavereiden, kanssa läheisiin väleihin just nyt. sillä oottelen takaraivossani, että eipä tuokaan taida oikeesti välittää. joten otan jotenkin automaattisesti etäisyyttä, tarkkailen ikäänkuin kauempaa, että mikä homma. tosi surullista vaan, sillä samaan aikaan on tietty yksinäinen olo. oon vähän niinkuin maalannut itseni nurkkaan: haluaisin kokea yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, mutta sitten en kuitenkaan halua tai osaa päästää ketään kovin lähelle. kai mä oon koko elämäni ajan tuntenu itteni jotenkin "erilaiseks": en oikeen istu mihinkään ryhmittymään pitkäks aikaa, vaikka välillä onkin sellainen olo että "tähän mä kuulun". en tiiä onko "vika" mussa vai onko tää vaan kovin normaalia vai olenko vaan tavannut niin erilaisia ihmisiä, että siitä syystä ei voi olla semmoista syvää yhteenkuuluvuudentunnetta. tai vaihtoehto Ö: mä vaan kelaan liikaa ja odotan liikaa.

graääääääfajahfaaa...

tää on nyt tällasta ääripää-fiilis-tekstiä taas, taitaa olla menkat tulossa... mutta tällainen hurja vuoristorata mä vaan oon....:-/

tää mentalkeissi lähtee nyt vähän rantsulle, viimesiä taidetaan viedä...

pölinätä

olin sitten elämäni ekan kerran kasvohoidossa... sain nääs kavereilta lahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan, olikohan se joku vinkki!?!?!?!?!?!;) Oli ihan mielenkiintoista ja mukavaa, vaikka pikkasen kivuliastakin. mutta nyt on ihohuokoset niiiiiiiiiiiin puhtaat että niin puhtaat:) Enpä välttämättä olisi mennyt ekan kerran omalla kustannuksella, mutta nyt voisin joskus uudelleen varmaan mennäkin.

jännitysfiilikset on vähentyny taas aika paljon, näin se vaan menee:) Eilen oltiin työkavereiden kanssa ulkona syömässä töiden jälkeen, eikä jännittänyt yhtään, itse asiassa vähän tylsistytti, elikä just päinvastoin:) (en voi sille mitään, mutta kun ei mun työkavereiden joukossa oo ketään kuka olisi lähiaaltopituudella, niin se menee semmoseks smalltalkiksi usein, ja se on joteski vähän raskasta ja tylsää. mutta tulipa hoidettua vähän "työkaveri-suhteita, kai nekin tarvii välillä vähän huomiota ja hoivaa).

kotonaki on ollu hyvä fiilis. tänään sen kasvohoidon jälkeen kävin vähän kaupungilla kaupoissa, mielessä oli vähän että alennusmyynneistä voisin ostaa semmoset seksyt mustat remmikorkkarit. vaan eipä löytynyt mieleisiä. mutta eipä se haittaa, ei nyt ole mitään akuuttia tarvetta:) Sitten ostin pallojätskin; vanhan ajan vaniljaa, ja istuin semmosella reunalla, ja tuli sellanen "onpa mukava olla ja elää"-hetki:), se hetki vaan oli jotenkin aika pörfekt:)

nyt iltasella kävin juoksulenkillä, olen näin potkunyrkkeily-tauolla käyny vähän juoksemassa ja sitten puntilla, tekee ihan hyvää vähän erilaista reeniä. juoksu menee yllättävän hyvin ja helposti, luulen että suuri kiitos menee hyvin pelaavalle astmalääkitykselle, ei oo näin hyvin siitepölykaudella toiminut keuhkot aikoihin, siistiiii. puntilla on hyvin jalkapainoitteista, nyt alkaa kohta tositoimet tellu-jalkojen valmennuksessa!:) (vaan 3-4 kuukautta, ja sitten on jo hyvässä lykyssä jossain päin suomea lunta mäessä!!!!!!!!!;))

huomenna aikaisin aamulla kirpparille kamojen kans, toivottavasti tulee edes euro voittoa;)
nyt väsyttää, taidan kömpiä jo nukkumaan.

halit

jännitystä ilmassa

tsaukki ja moro!

ekat työpäivät ovatkin menneet aika kivasti, ei tunnu enää pahalta olla töissä. siellä on tosiaan niin pikkasen porukkaa paikalla, että sujuvasti menee hommat ja rauhassa saapi olla, ei ole koko ajan joku kyselemässä. ja jotenkin kun rauhassa tekee töitä, niin näkee paremmin sen työn tuloksenkin: silloin kun on sata rautaa tulessa, niin se hosuminen tekee sen että ei nää yhtään kauemmaksi...
se mun täytyy kertoa, että on mulla ollu nyt viime päivinä vähän jännitystiloja taas... en kutsu sitä enää varsinaiseksi paniikkihäiriöksi, sillä varsinaista paniikkikohtausta mulla ei ole ollut noin puoleen vuoteen (siistii:)), mutta välillä alkaa silleen vähän jännittää pikkasen liikaa, ja silloin ahdistaa tuntuu taas vähän vaikealta olla ihmisten kanssa. kyllähän sitä vähän on, että voi ei, mistä noi fiilikset taas tulee, ja voi ei paheneeko tää tästä taas... mutta kyllähän mä itekin tajuan, että se on taas se muutos mikä pistää jännittämään: loma meni niin rauhallisissa ja paineettomissa ja hitaissa merkeissä, ja nyt taas on yhtäkkiä vauhti päällä ja ei malttais hirveesti olla vaan: vähemmästäkin mun pää on että "mitäh häh, mitä on tapahtunu?!!". joten annan itellen vähäsen aikaa, eiköhän se jännittäminenkin taas vähene tässä ajan kuluessa. se on vaan hassua, että mä jännitän silleen työkavereiden kanssa välillä, että tuntuu että kielikin on ihan jäykkä, että tuntuu vähän vaikealta puhua. oi ja voi mua, olen vähän hassu:) Mutta hitaasti tää on tähänkin asti edistynyt, joten maltilla vaan etiäpäin! jännä kun se jännitys-ahdistus-olo saa mut aina vähäsen tuntemaan, että olisin jotenkin lähempänä "reunaa" taas, kunnes muistan, että hei, tältä on tuntunut aikaisemminkin, se menee ohi, eikä mitään pysyvää pahaa tapahdu, pitää vaan rentoutua ja luottaa itseensä, että jeejee, mä pärjään!

elämä on seikkailu, hyvä sellainen.

tylsää, kirpparia, ja eka työpäivä

mulla oli ihan hirviän tylsää, vieläkin on, vaiks onneks vähän vähemmän... levoton olo on jatkunut, ja yritin tänään saada seuraa leffaan, mutta ei napannu, kaikki jotka ovat kaupungissa olivat bisi. tämmöstä tää välillä on. kun tota nyrkkeilyäkään ei ole, niin musta tuntuu että mun elämä on täynnä tyhjiä aukkoja, ja tietenkin on jäänyt saamatta se tavallinen aggressioiden-purku-sessio;) hohhoi. ei tämä voi nyt näin vaikiata olla. vaan on se, välillä:)
ja miten se meneekin niin, että kun ei oo mitään tekemistä, niin ei saa tehtyä sitä vähääkään hyödyllistä mitä aina ois tehtävänä: siivoomista, kodin järjestelemistä, jne...

piru, tänään ei tule edes sinkkuelämää telkusta...:/ oon ruvennu seuraamaan niitä uusintoja, ne on hauskoja ja toisaalta myös osittain tosi tosia...

noh, sainpahan ainakin sovittua parin kaverin kanssa, että mennään viikonlopun aikana myymään kirpparille vähän kunkin vanhoja rojuja ja vaatteita... saas nähdä meneeks mikään kaupaks, hassua kun mua nolottaa laittaa esille semmosta totally outdated tavaraa... mutta ei sitä nyt voi roskikseenkaan laittaa, joten päätin että ekaks yritän myydä sen mikä kaupaks menee, ja sitten loput vaatteet menee vaatekeräykseen...

tänään oli muuten sitten se eka työpäivä loman jälkeen... ja en tiiä onko se hyvä vai huono, mutta heti kun astuin sisään työpaikalle, niin oli sellanen olo kuin ei hirveesti ois poissa ollutkaan... nooh, enivei, alkukankeuden jälkeen meni ihan mukavasti ja itse asiassa aika meni tosi nopeesti. meillä on ihanan rauhallista, 5 ihmistä 20 vaan paikalla, saipi tehä ihan rauhassa hommia, tykkäsin kyllä. oli mukavan leppoisa pitkä kaffetaukokin;) pometsu kyllä hyppäs niskaan heti aamusta, että jeejee mitä kuuluu, mites projektit (sill on joku yltiöenergiapositiivisuuskausi päällä)... siihen sain silleen small talkattua vähän aikaa, ja siirrettyä puheet pois TÖISTÄ;) Se oli positiivinen juttu, että mä en meinannu millään muistaa, että mihin mä olin laittanu mun muistiinpanot jotka tein ennen lomia... hehee, sillon tuntui, että noniin, olenpas kuin olenpas ollut lomalla:)

nyt pitäis olla täällä kotona joku halattavana, mulla alkaa olla halipulasta jo pahoja oireita....

on/off-sitoutumis/vauvakuume

heräsin tänään naapurustossa kaikuvaan pikkulapsen kirkunaan/huutoon... ja tuli ihan kauhia semmonen yksinäisyydenpistos... voi että kun nyt tuntuu että ilomielin mä heräisin mihin vuorokauden aikaan tahansa hellimään omaa jälkikasvua. tarve täyttää koti perheellä on kova. ja samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että se ajatus on niin kauhean vaikeata toteuttaa, tuntuu että mistä ihmeestä mä nyt löytäisin elämänkumppanin tähän rinnalleni edes, saatikka sitten että saisi tulla raskaaksi. kai se ristiriita tässä tekee mun fiilikset niin yksinäisiks ja surullisiks: siis että tietää mitä haluaisi, mutta että se ajatus tuntuu osittain mahdottomalta saada. mitäs tähän nyt sanois...

kavereille ja tutuille (ja itselleni) kyllä tavallisesti sanon, että en mä lapsia tähän saumaan just nyt ees haluais vaikka mahis oiskin. mutta sanon sen ehkä vaan sen takia, että yritän psyykata itteni vähän pois siis sitoutumis/vauvakuumeesta, sillä jos sitä liikaa kuumeilee, niin ei taida tulla tuolla ihmissuhderintamalla hirveen hyvää jälkeä. mutta kyllä mä oikeesti haluaisin miehen, mennä naimisiin, rakentaa oma isompi koti, saada lapsia (vaikka tolla naimisiin ja lapsi-järjestyksellä ei ole kyllä väliä:)), ja elää silleen. tiiän, että ei sekään ole ruusuilla tanssimista sen enempää kuin tämäkään elämäntilanne, mutta luulen että se oisi kuitenkin se mun juttu. surkimuskurjimus kun mä en ton eteen voi tehdä mitään itse että homma tapahtuis... oon aatellu sitä nettitreffeille menemistä, mutta tullut siihen tulokseen, että nyt tarvii ensi antaa ajan poistaa musta vähäsen tuota kasvavaa kyynisyyttä, mä en pidä siitä ite, ja tiiän että pienetkin vastoinkäymiset miesten kanssa vaan lisäis sitä entisestään...
odotan kyllä jo talvea ja sen tuomaa telluluiluhuumaa, sillä silloin mun sitoutumishalut vähenee pikkasen kun tiiän että en voisi telluilla samalla lailla jos olisi muksuja ja mies kotona odottamassa. (vaiks sen kyllä sanon, että tuli millainen perhe tahansa, niiin kokonaan en meinaa suksilla viilettämisestä luopua!!!!!)

nyt tarvii taas reenata sitä "asioilla on tapana järjestyä"-fiilistä...

tekstiä loman ajalta...

060706

LOMATAJUNNANVIRTAA

Terveisiä lomalta, jostain päin suomea.

Nonih, nyt on oltu jo kohta viikko lomalla, ihan jees. Mitään maagista muutosta olotilassa ei ole tapahtunut:)… kai mä lomalla aina jotenkin olettaisin että olisi jotenkin keskimääräistä onnellisempi kuin yleensä, vaikka en tiiä miks, sama elämähän mulla edelleen on, jne… Noh, en nyt ole kovin onnetonkaan, joten asialla ei nyt sit kuitenkaan taida olla mitään väliä:)

Se on ollu hieno juttu, että mä en oo ollu ollenkaan samalla lailla väsyny kuin yleensä kesäloman alussa. Se kai tarkoittaa, että en oo saanu itteäni ihan niin puhki vedettyä kuin yleensä. Tai sitten mulla on ollut jo pidemmän aikaa astma, ja nyt kun se on hoidossa niin on totta kai paljon helpompi olla. En siis kuitenkaan viettänyt kahta ekaa mökkipäivää nukkuen, niin kuin olin olettanut.

Viihdyin mökillä kokonaista 2 ja puoli vuorokautta, ja sitten jo riitti. Vaiks kelit oli kyllä mahtavat. Kai se on kun mä siellä enimmäkseen yksikseni oleskelen, että oma seura ei sitten kauempaa jaksa viihdyttää:). Nyt oon kaupungis, käyn yhen kaverin kans kaljal tänään ja sitten huomenna tapaan yhen toisen kaverin. Ja sitten lähdenkin ajelemaan ympäri suomea, tulee varmaan yövyttyä ainakin yks yö teltas jossain leirintäalueella, mutta oikeestaan sekin kuulostaa ihan kivalta.

Mietin tässä että mun on vähän vaikea nauttia just tästä hetkestä. Kai mä aina ajattelen ja odottelen jotain tulevaa juttua, onko se mun luonto sitten vaan. Toisaalta, ei kai se haittaa, sillä ei tää nykyhetki nyt ihan kokematta jää. Sitten mietin sitäkin, että oonkohan mä vaan sellanen että mä oon onnellisimmillani silloin kun olen tulossa tai menossa johonkin, siis siinä matkalla. Siinä tilassa mä tykkään olla. Ei tietty liian usein, mutta silleen sopivasti.

Oon käyny pitkästä aikaa taas juoksemassa, ja yhden kerran kävin rullaluistelemassakin. Hyvin sujuu. En oo kumpaakaan hirveesti tänä alkukesänä ehtiny tehä, aika mennyt potkiessa ja nyrkkeilemässä tai jossain muussa. Viime viikonloppuna olin muuten terdellä tosiaan sit to, pe JA la:), aika hieno suoritus meikäläiseltä. Oli vaan niin levoton olo ja kauhee draivi ihmisten seuraan. Noh, kyllähän se jo sitten lauantaina alkoi tuntua vähän puulta. Sitten olikin hyvä lähteä möksälle. Vaikka levoton olo on vieläkin. Oon muuten ruvennut sitten tylsän hetken iskettyä ratkomaan sudokuja… ihan addiktoivaa hommaa:)

Muuten: en ollu kolmiseen kuukauteen käynyt vaa’alla, ja nyt kävin huvikseni: yli 3 kiloa hävinnyt johonkin, ohhoh. En oo ollut näin ”kevyt” moneen vuoteen, mulla on ollu se vakkaripaino, jossa on pysyny jo monta vuotta. Siistii. Ei ihme että mun nyrkkeilykaveri kantaa mua niin kevyesti;).

Toi mun huomenna tapaamani kaveri on näköjään raskaana, vaaveli tulee joulukuussa. En tiedä miks mua rupes risoon kun ei hän saanu sanottua sitä ite, voivotteli vaan puhelimessa useampaan kertaan, että voivoi kuinka hän on voinut huonosti ja pyörtyillyt mutta että ei se oo mitään vakavaa. Sitten mä lopuksi kysyin, että mikä nyt on, oletko raskaana vai mitä? Ja sitten se vaan että joo. Hei haloo, miks sitä ei nyt vaan ois voinu heti sanoa ilman sen kummempia ”arvoituksia”… Ja kun se ei tän ihmisen kohdalla ole edes järkyttävä yllätys… hohhoi. Mikähän se on, että mulle tulee vieläkin sellanen lievä ”kateus-ärsytys-surumielisyys”, kun kuulen että joku tuttu on raskaana? Siis silleen ymmärtäisin, jos mä ite nyt just palavasti haluaisin muksuja ja se ei yrittämisestä huolimatta onnistuis… mutta kun mä en edes oo yrittämässä, ja kai mä syvällä sisälläni tiiän, että just nyt mä en ees muksua haluais vaiks ois millaiset mahikset… kai mun päässä on vaan vieläkin vähä liian syvään veistetty se ajatus, että munkin ”pitäis” olla jo siinä perhekeskeisessä tilanteessa, ja että mä oon biologisesti lapsensaannin kannalta jo vanhenemassa… taustalla on sekin pelko, että mitä jos vuodet vaan menee kauheeta vauhtia, ja sitten huomaan että oon 45 enkä oo löytäny itelleni elämänkumppania enkä oo koskaan edes yrittänyt saada lasta… hohhoi. Jos mä nyt voisin vähän relata, ja aatella, että ei se parin löytäminen oo vuodesta kiinni. Ja nauttisin nyt vaan tästä mennä-ja-tulla-asenteesta: talvi menee kuitenkin hyvin pitkälle telluillessa (ai ko sikasiistii, neuvottelin muuten äiteen kanssa jo joululahjoista (joo, me ollaan käytännöllinen perhe;)), ja pyysin että jos mä voisin saada mahdolliset joululahjat rahana. Passaa kuulemma…). Kai sitä perhe-elämää ootellessa voi hyvällä omalla tunnolla pitää hauskaa ja nauttia:)

terppa

nyt on sitten viimenen virallinen lomapäivä (viikonloppuja kun ei lasketa...)... hohhoi, en nyt sanoisi että olen todella iloinen että maanantaina tarvii raahautua töihin. mutta yritän ottaa onnen irti tästä viimeisestä päivästä.

meidän tammikuisen italia-hiihtoreissun "saatavat" saatiin vihdoin: lentoyhtiö mokas useamman kerran meidän kamojen kanssa, ja nyt vasta saatiin asiasta asianmukainen korvaus. tosi kiva että asia on nyt pois päiväjärjestyksestä ja olen 400 euroa rikkaampi... Ei siinä tosiaan menny ko puolivuotta...:/

mun loma meni ihan jees. ei mitään järisyttävän ihmeellistä, semmosta tasasen mukavaa. äiteen luona alkoi tietty ahistaan, mutta ehkä mun ei pitäis enää muuta olettaakaan. mutta kelit oli kyllä niin hyvät että ohhoh. jos saa jostain valittaa;), niin parina päivänä ois ehkä voinu olla VÄHÄ viileempää, varsinkin tuolla itä-suomessa oli yöpyessä hiukka liian kuuma... mutta ei kai siinä mitään, on niin harvinaista ja lyhytaikaista herkkua. rusketuksenkin oon saanu ihan kivasti, vaikka yritin kyllä vähän kattoo, että en oo ihan niin paljoa auringossa löhöämässä vähissä vaatteissa (ei huvita tulla semmoseksi vanhan näköseksi rusinaksi liian nopeasti vuosien mittaan).

sitten tänä lomalla näin kyllä kiitettävästi noita sukulaisia, paria pikkuserkkua ihan ekaa kertaakin. oli mukavaa, mutta riittävää:). toivon että jollain lailla tulee jatkossakin pidettyä yhteyttä.

jeps. tänään ei nappaa toi aurinko just niin hirveesti (oltiin kamun kans biitsillä eilen), joten mä taidan lähteä vähän kaupoille... tarttis löytää uudet verhot ja lamppu ja hylly mun hienoon "uuteen" makkariin:), ja nythän sitä rahaakin tuli just sopivasti;)

kesäisiä hetkiä!!

loma alkoi

hohhoi. onpas saakelin mahtavaa että maanantaina ei tarvii mennä töihin!:) oikeesti, tuntu perjantaina duunissa siltä, että ei nyt saakeli vaan kiinnosta. joten taitaa tulla loma aika hyvään saumaan. toivottavasti vaan fiilikset vähän muuttuu loman aikana, muuten on aika rankkaa mennä takas töihin:) tarkoitus on olla ajattelematta töitä nyt pariin viikkoon.

olo on hiukka levoton, MINÄ olin terdellä to ja pe ja tänään, ja eilen jopa jatkettiin vähäsen baariinkiin... on sellanen ihme vimma päällä. halu on kova vaan jutskata uusien ihmisten kanssa, sen hetken, eikä sen enempää. tarttis vaan opetella ja uskaltaa mennä ite jutteleen jos siltä tuntuu.

mulla on nyt vaan pari viikkoa lomaa, säästän loput sitten talven ja kevään hiihtoreissuille (niitä taitaa tulla aika monta, jeejee:)). mun kesälomasta tulee vähän sellanen suomi-tour: sekä itä- että länsi-suomi vaviskoon;) ekaks äitee ja veljeä, ja kavereita, moikkaamaan ja mökille, siellä suunnalla vierähtää varmaan viikko. sitten lähden tälleen vähän ex tempore sukulaisia moikkaan toiselle puolelle suomea. sitten sen jälkeen palaan omille kotikonnuille, ja teen mitä huvittaa semmosen pitkän viikonlopun, kivaa. mua houkuteltiin kokeilemaan kitewing:iä, ja semmosesta touhusta mut varmaan löytää jossain välissä, katotaan kuinka paljon vettä tulee nieltyä;) Mua tietty enemmän kiehtois se lumella-vaihtoehto, mutta nyt ei oikeen onnistu, niin tarvii kokeilla sitten veden päällä;)

potkunyrkkeilystäkin on tässä nyt sitten kuukauden tauko... mulla on sitä jo vähän ikävä. hassua kun kaikki on jotenkin niin tauolla nyt...

jeps. mutta mahtavaa lomaa kaikille, joille sellainen on suotu juuri nyt! ja kaikille tasapuolisesti nautinnollisia kesähetkiä! mä palaan taas asiaan joskus;)