Elämän ytimessä

... se kuvaa ehkä jollain tavalla tämänhetkistä fiilistäni: se, että on joutunut tänä kesänä kohtaamaan läheisimmän ihmisen kuoleman lähestymisen, on jotenkin laittanut asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Hetkeksi luultavasti tosin, mutta silti. Tajuaa, että elämä, maailma ja ihmiset voivat olla ja ovatkin usein tosi raadollisia. Mutta. Tuntee myös ne hyvät asiat paljon tavallista kirkkaampana ja arvokkaampana: ystävät ja läheiset, oman keho ja hyvinvointi, luonto. Juuri nyt elämäni tuntuu arvokkaalta ja sellaiselta kuin sen kuuluu olla. Olen täällä maailmassa niin kauan kuin saan olla, ja se ei ole edes minun päätettävissä, vaan elämä menee omia polkujaan ja päättyy kun on päättymisen aika. Levähdän tässä hetkessä.