4 päivää

...töitä enää, sitten ystävän väitös ja väitösjuhlat, ja sitten lentsikkaan ja viikoksi lomalle. ihanaa.

Eilinen sushi-ilta ylitti odotukset (pitää kyllä muistaa taas joskus järjestää uudelleen samanmoiset): oli kiva nähdä kaikkia, sushi onnistui ja maistui, samoin viini... 6 naista onnistui sitten tuhoamaan 7 viini/kuoharipulloa illan aikana (tajusin sen vasta aamulla, kun siivosin pulloja pois). Desibelit tais olla mojovat, kyl naisista lähtee ääntä:) Kylppärikin on nyt sitten ikäänkuin "kastettu":)
Teki hyvää. Kaikinpuolin.

Tänään en sitten tehny oikeestaan yhtään mitään, ja se on hyvä se. Tiskasin. Jaksaa sitten taas nyt painaa ne parit päivät töissä tiukkaa tahtia:)

Tämä hetki

...tuntuu hyvältä. Ei semmoselta utopistisen onnelliselta, sillä elämän realiteetit on vielä hyvässä muistissa. Mutta tässä hetkessä on levollisen turvallista olla itsensä kanssa.

Tämä on ensimmäinen viikonloppu omassa kodissa pitkään aikaan... Nelisen viikkoa meni evakossa, ja sitten viime viikonloppuna äitee oli käymässä ja lähettiin viikonlopuksi kylpylään (juu, MINÄ olin kylpylässä yötä, ei oo oikeen meitsin vakiovalinta.... Äiteen kaveriksi ja mieliksi lähdin, ei se nyt NIIN kauheeta ollut, mutta ei oo ikävä takas:)). Tuntuu hyvältä. Koti on vielä pienessä kaaoksessa, mutta mäpä en jaksa välittää.

Kai se evakkoaika vähän stressasi: tavarat olivat ärsyttävän usein hukassa, ja tilaa oli paljon vähemmän kuin yleensä. Ja kun siihen lisätään angiina, myöhästynyt remppa ja v*tun ääliöt putki- ja sähkömiehet, sekä äiteen saapuminen ja muuta häsää, niin ei ollut ehkä ihme että olin sisältä koko ajan vähän kireenä ja väsynyt. Mutta äitee lähti nyt torstaiaamuna takas, ja nyt on sitten vihdoin ihan rauha maassa. Tykkään äiteestä joo, mutta rajansa kaikella:) (tämä on ehkä tullut aiemminkin puheeksi?:)) Äitee oli kyllä aivan ihana: tosiaan remppa "valmistui" vasta tasan viikko sitten, ja äitee oli täällä jo silloin siis kylässä... Ja näki kaikki helvetin ongelmat sen remppahässäkän kanssa ja kämpän kaameen likaisuuden... Noh, äiteepä sitten siivos keittiön ja pesi lattiat sillä välin kun olin alkuviikosta töissä... en oisi parempaa lahjaa voinut sillä hetkellä saada...

Jep. tänään ohjelmassa: käväsen töissä, käyn tsiigailemassa tilbehöörejä reissua varten (jee!) ja illalla tehdään ystävien kanssa mun sekasella kämpillä sushia! Tykkään sushista paljon, ja olen varmaan vuoden höpissy siitä, kuinka tarttis yrittää itse tehdä: joten NYT se tapahtuu:) Mukavan illan ohje: raakaa fisua, riisiä ja levää;), 6 mieluista ystävää, jonkin verran viiniä:), ja jutustelua ja istuskelua.

Surullista juttua

Kuulin eilen, että yks tuttuni on kuollut. Suunnilleen samanikäisiä oltiin. Ja vaikka ei läheisiä oltu, niin olo on vähän alakuloinen. Mietin, että miten rankkaa hänen läheisillään mahtaa olla. Ja on ikäänkuin sellainen olo, että ei minulla ole oikeutta surra, sillä eihän me oltu ees millään tavalla läheisiä.

Kuolema on kyl kauhean lopullinen. Vielä kun itse ei osaa uskoa mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään (kai mä jonkin sortin ateisti olen), niin tuntuu surulliselta, että en tämänkään henkilön kanssa enää koskaan tule vaihtamaan sanaakaan. Ois jotenkin kiva voida sanoa vielä jotain.

Tavallaan käy kateeksi vahvasti uskossa olevat ihmiset, jotka voivat uskoa siihen, että kuoleman jälkeen pääsee treffaamaan kaikkia itseään ennen kuolleita tuttuja ihmisiä. Se ois aika siistiä, nyt ainakin tuntuu siltä.

Mutta life goes on. Pitää muistaa iloita omasta elämästään, vaikka se ei aina tuntuisikaan niin ruusuiselta.

Jaksuja toivon hänen läheisilleen.

Ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana, niin voisin tällä hetkellä mielelläni päättää, että tää kylppäriremppa oli ensimmäinen ja viimeinen mun perusteellinen remppa. Tarvii sitten aina vaan muuttaa uudempaan kotiin, jos kylppäri tai keittiö näyttävät olevan rempan tarpeessa....

;););)

once again... PMS

aamusta luin Serikan juttua samaisesta asiasta, mutta silloin olin itse vielä onnellisesti PMS-sfäärin ulkopuolella...

Vaan en enää... Veetuttaa niin että melki itkettää... Ja vaikka mä tiiän että nää kaikki fiilikset johtuu pääasiassa PMS:stä, niin se ei nyt ihan hirveesti auta nyt just.

Silloin kun ei ole PMS päällä, niin osaan hyvin ajatella, että silloin PMS:n aikana ei vaan kannata ottaa itseänsä ja tunteitansa niin tosissaan... Mutta odotapa vaan, kun itse PMS on sitten päällä: vaiks kuis järki yrittäis kuiskata mitä, niin olo on tuskaisen kiukkuinen tai masisteleva tai sekä että. Joka tapauksessa itku taitaa tulla tirautettua joka ikinen kuukausi tähän aikaan kun tuntuu että jollain tavalla maailma kaatuu... Tätä fiilistä on vaikea kuvailla ihmiselle, joka ei ole koskaan sitä kokenut... Enhän minä tällä hetkellä varmaan vaikuta maailman järkevimmältä ihmiseltä, jos minun kanssa joutuu olemaan, itselläkin on vähän "hullu" olo. Ihmeellistä, että hormonit saavat tällaista aikaan.

No hyvä juttu tässä on se, että mun PMS tulee kuin kello kaulassa, joten läheiset ovat jo oppineet varautumaan (jopa paremmin kuin minä itse) siihen, että kohta mun maailma taas kaatuu... Nyt rupes vähän hymyilyttämään...:) Hassuahan se on, että mä itse jotenkin unohdan asian joka PMS:n jälkeen, kun taas muut oikeen varautuvat tilanteeseen (laittavat puhelimen kiinni, jne...:))

tsemiä muutkin

remppa on valmis... tavallaan....

paitsi että lattialle valuu vettä lavuaarilaatikoston alta lattialle kun valutan vettä lavuaariin. Ja seinästä on sähkömiehen jäljiltä lohjennut pala. Ja pesukonetta ei oltu kannettu takaisin kylppäriin ja asennettu. Ja kaakelissa on halkeama putkimiehen jäljiltä. Ovi otettu eilen sähkömiehen ja/tai putkimiehen toimesta pois saranoilta mutta ei laitettu sitten takaisin. Putkimiehen jäljiltä myös vastamaalattu suojamaali vaurioitunut. Ja lattia oli niin paskanen, jotta ihan ihmettelin miten se niin paskaseks on tullut yhden päivän aikana ja pelkkien vesihanojen ja sähkökytkinten kytkemisen aikana (remppamies oli siistinyt paikat todella hyvin omien töidensä päätyttyä).

JA MISTÄÄN NÄISTÄ EI OLTU ILMOITETTU REMPPAMIEHELLE TAI MINULLE, JÄTETTY SILLAI VAAN OLEMAAN. V*TTU.

Joten. Voin tarvittaessa suositella hyvää remonttimiestä ja kertoa mitä sähkömies- ja putkimiesfirmaa EI KANNATA KÄYTTÄÄ.

Vanha olo

Joskus kuvittelin, että olen jotenkin jollain tavalla ajantasalla kaikenlaisten nettihärpäkkeiden kanssa.... Vaan nyt on myönnettävä että nykyään oon ihan pihalla, olo on kuin mummolla:)... Tuli tässä viikolla kutsu sekä MySpaceen että Facebookiin... Menin tsiikaan kumpiakin, ja oon ihan sekaisin... Mikä ero niillä on ja miten noita nyt ruvetaan käyttämään sekä pitääkö niitä edes ruveta käyttämään ja mitä iloa niistä mulle ois ja äääääääääääääh?

Oikeaa huolehtimista...

... kerrankin...;) jep, eli nieluviljely tosiaan näytti sellaista että jonkinlainen angiina mua vaivaa... tuli nappikuuri, ja sehän yleensä toimii tässä tapauksessa paremmin kuin hyvin.

Tuli vaan kerran muistettua, että ei pitäis stressata niin kovasti... Pari viime viikkoa olin jotenkin aika alituiseen stressissä, mistä milloinkin, pienestä tai suuresta, vaikka usein tajusikin että nyt ei auta stressi yhtään ja että ei siihen ole edes hirveästi syytä. Stressi sitten helpotti sunnuntaina, ja sillä samalla hetkellä alkoi sitten kuumeilukin... Merkillistä se on joo. Toiset vissiin reagoi stressiin vahvemmin kuin toiset, minä vissiin kuulun siihen vahvemmin reagoivien ryhmään: kun vihdoin stressi helpottaa, kehostakin loppuu tsemppi, ja kaikki tilaisuutta odottaneet pöpöt iskevät. Enivei, tarttis lopettaa ylenpalttien stressailu. Teen sitä kausittain, ja sitten kun teen, niin teen sitä ihan liian intensiivisesti. En oikeen tiiä miten sitä harjoittelis, sitä siis stressailun lopettamista. Mulla ei auta se, että hoen kuinka hyvin mulla kaikki loppujen lopuksi on, se tieto ei jotenkin pääse sen stressin muodostaman panssarin läpi.

Sairasta menoa

juu, terveisiä kuumemaailmasta. Kolmisen päivää on kuume ja kurkkukipu vaivannut, eilen olin kyl ihan pihalla kuin lumiukko, tänään jo vähän paremmassa kunnossa... Kävin kuitenkin lekurissa, ko rupesin fundeeraamaan, että onkohan tämä ihan angiinaa, semmosta ko sattuu aina kerran kahdessa vuodessa tai jotain, ja sitten kun ei millään tuntunut kuume helpottavan ja kurkussa on valkoisia täpliä. No. huomenna tiietään että onko vai eikö kun nieluviljelytulokset saadaan.

Kylppäriremppa vähän venyi (mikä ei nyt ihan hirveesti yllätä), putkimiehellä on niin paljon töitä, että ei ehdi ihan heti käymään... Noh, en mä ois "muuttokunnossa" oikeen muutenkaan ois, mä tyydyn ihan tähän paikallaan löhöämiseen tässä pisteessä.

Ihme kyllä ei ole minkään sortin huono omatunto, että makaan "laiskana" sängynpohjalla enkä ole töissä. Kai tää olo on ollut sen verran huono, ettei ole tarvinnut arpoa ollenkaan, että voiko mennä töihin vai ei. Ei tod. voi mennä.

Ai niin...

Minulla ei ole kotona digiboksia. Ja olen vähän ajatellut, että en sellaista hankkisi... Mä saan ihan turhanpäiten aikaa tuhlattua sillä, että väsyneenä jään toljottamaan sitä mitä telkkarista sattuu tulemaan.

Noh. Evakossa olen ollut ilman teeveetä, ja ihan hyvin menee... En nyt ihan ole lopettanut kuitenkaan sarjojen katsomista, sillä nyt minulla on Grey's anatomy-kausi päällä: kattelen jaksoja netin kautta, yks jakso per ilta:) Kivaa:) Että en nyt sitten tiiä, voiko sanoa, että elelen ilman teeveetä? Ilman sitä lootaa kyllä, muttamutta...:)

Ja heti lisää..

Vaikka onkin tässä ollut vähän blogailutaukoa, niin silti on mielessä käynyt useammankin kerran, että tästä ja tästä tekis mieli kirjoittaa... Vaan sitten kun istun koneelle, niin oho ei oo enää mitään mieles.

Noh, semmosta voin kertoa, että olen ollut eräällä tavalla nyt se "nalkuttava täti kerrostalossa": evakkokämpän alakerrasta kun on joka helvetin ilta nyt ainakin viikon ajan niin alkanut rokki pauhaamaan kello puoliyhdentoista jälkeen illalla... tumptumptump, basso jytisee... eli juuri silloin, kun mä alan ajattelemaan nukkumaanmenoa ja yritän vähän rauhoittua ennen sänkyyn menoa... Noh, tuossa muut illat olin vaan väsyneenä sitten jossain vaiheessa tunkenut korvatulpat korviin, ja saanut siten sitten jossain vaiheessa unen päästä kiinni, mutta eilen aattelin kun jytinä alkoi taas kuulua siinä iltakymmenen ja -yhdentoista välissä, että ei jumalauta, tänään mä en jaksa kuunnella tota enää... Pistin vähän enemmän vaatetta niskaan ja marssin alakertaan. Painoin soittonappulaa, ja mitä tapahtuikaan: musa loppui kuin seinään. Mutta kukaan ei tullut aukaisemaan ovea...:) Tais soittaja itsekin tietää, että völyymi oli hiukka korkealla... Noh, olipa ihanaa mennä nukkumaan kun ei jytissy!:) Katsotaan kuinka tänään käy....

Pitkästä aikaa...

Terve vaan....

Mihis se aika on mennyt? Njaa, no taidan tietää, mutta aattelin nyt sitten kuitenkin ihmetellä.

Nytki tarttis tehdä jotain "fiksumpaa" kuin tämä täällä töissä, mutta aattelin nyt tyynesti istua alas ja ottaa tauon ihan omia juttuja varten.

Täällä ollaan vielä, kaikki on hyvin. Väsyttää vaan aika paljon tänään. Tiedän siihenkin kyllä syyn: aika intensiivistä työntekoa nyt pari viikkoa, sekä mieluista että veetuttavaa, ja nyt tuli sellanen fiilis, että ei jaksais. Noh, ei tarttekaan just nyt, ei se elämä kaadu mihinkään, jos tänään en ole oma tehokas itseni töissä. Tää fiilis kun menee ohi kun on saanut vähän levättyä enemmän, tai tehtyä hetken rauhallisemmin töitä.

Kylppäriremppa on kohtapuolin valmis. Kylppäristä tulee kyllä aika kivannäköinen. Kallista on tämä lysti, vielä kalliimpaa ko mitä olin odottanut, mutta elämä on, ja kokemusta tästä ei:)
Tiskikonekin hajos. Jepjep.

Olkapää alkaa pikkuhiljaa normalisoitua; fysiojumpparin jumppaohjeet ovat kyllä tehonneet todella hyvin. Ne jumppaliikkeet on semmosia pieniä liikkeitä, joita tarttis tehdä hirmu keskittyneesti, ja onhan se vähän tylsää/rankkaa/whatever, mutta motivaation kannustajaksi riittää se, että tietää, että tästä se olo vaan paranee.

Lokakuussa tiedossa ulkomaan lomareissu, tosi kivaa. Ei yllättäen ole edes mitään telluun liittyvää, OHO;)