terpat pitkästä aikaa

Hengissä olen vielä, samoin äitee. Hän vaan joutu teholle tuossa kolmisen viikkoa sitten taas, kun olivat löytäneet hänet aamuyöstä tajuttomana kotoa. Joo, mutta en jaksa selittää siitä enempää. Tällä hetkellä hän on palannut samaan kuntoon kuin oli ennen tehojakso nro2:sta, joten silleen hyvä. Paitsi puhumaan hän ei pysty taaskaan kanyylin takia. Nyt vaan sitten TAAS tappelen kaupungin kanssa, että sais koko yöksi äiteelle apua kotiin. Joo. muuten ei äitee pääse sairaalasta pois, ja siihen mä en suostu, tappelen sitten vaikka kuinka kauan. Kahtellaan. Sen sanon vaan, että "hoivasysteemi" kusee Suomessa hyvinkin pahasti. Ellei sulla oo joku joka jaksaa puskea ja tapella niin voipi käydä ikävästi.

Oon ollut useamman viikon putkeen kotona, se on tehnyt hyvää, vaikka huono omatunto onkin välillä, ettei ole äiteen vierellä käynyt. Mä olin vaan niin rajoillani jo jaksamisen kanssa, että sovittiin äiteen kans, että oon nyt useamman viikonlopun kotosalla. Oikea päätös sinällään. Mutta mä onnistun jotenkin irrottautumaan viikonloppuisin vähän liian hyvin kaikista raskaista ajatuksista ja sen seurauksena maanantait ja tiistaitkin vielä pukkaavat olemaan aika ahdistavia kun ajatukset kaatuu taas takas päälle. Noh, mutta huomenna onkin jo onneksi keskiviikko =D

Muita juttuja: KM on hankkimassa koiranpennun ja hän tulee ekaksi viikoksi sen kanssa mun luokse asumaan, i-h-a-n-a-a :) Oon pitkään haaveillu itekin koirasta. Itse asiassa nyt perjantaina käydään hakemassa se karvapallo kotio :) Sitten viikkoa myöhemmin mä lähen ulkomaan työreissulle, ja KM ja karvapallo lähtevät kohti pohjoista, "kesätyöt" etelässä ovat loppu. Meillä, siis mulla ja KM:lla, meneepi hyvin ja olen siitä hyvin iloinen. Vuodenvaihteesta eteenpäin asustellaankin sitten kaikki kolme saman katon alla, tuskin maltan odottaa :)

Terapiakin alkoi kesätauon jälkeen, todella hyvä juttu. Tää nykyinen terapeutti on noin 100 kertaa sopivampi mulle kuin se edellinen. On semmonen olo, että hänen avustuksellaan osaan ehkä pikkuhiljaa kasvaa vähän aikuisemmaksi ja ahdistua hieman vähemmän asioista. Se ois niinkuin tavoite.

Mun touko-, kesä- ja heinäkuun suunnitelmista useimmat meni puihin äiteen tilanteen takia, mutta nyt sunnuntaina sain vähän revanssia niin sanotusti:) Kävin fillaroimassa Finlandia MTB:n, oli siistiä taas hieman rääkätä itteensä. Olin kuvitellut kehittyväni enemmänkin, mutta maaliin pääsin vain pari minuuttia nopeammin kuin viime vuonna;) (Siis mulla meni koko touhuun semmonen kolmisen tuntia) No, mutta selitykseksi löytyi kyllä sekin, että reitti oli vissiin pari kilsaa pidempi kuin viime vuonna:) Tarttee vaan muistaa ens kautena reenata vähän enempi helppoo, mutta mäkistä ja kovasykkeistä pyöräilyä, niin eiköhän se siitä. Tekniset pätkät meni kyl paremmin kuin viime vuonna, mutta niitä oli suhteessa kuitenkin vähemmän. Oon muuten saanu KM:kin innostumaan mettäpyöräilystä, hyvä niin:) Hän on kyllä siinä semmosen synnynnäinen lahjakkuus tai siis hullu;), ei paljon pelkää ja menee vaan, hyppy ylös ja alas, ja oho :)

nojoo. mä pirautan tässä jokailtaisen puhelin KM:lle ja sitten painun nukkumaan.