reissuun!!!!!!:)

heihei, elossa taas:) Mahatauti voitettu, ja niin kaikki muutkin taudit (tai ainakin tällä hetkellä;)), ja lähtöhetki kohti Norjaa häämöttää!!! Kaikki hyvin ja hienosti, ihanaa olla lomalla, kaksi viikkoa, aivan mahtavaa:) Mun ei varmaankaan tuu nettiin hirveesti mentyä (ellei oo nyt niin persiistä kelit koko ajan, että istutaan jossain sisätiloissa koko ajan), joten kuullaan taas kahden viikon päästä!:) Ollaan varovaisia lumen kanssa (se vähän jännittää, kun mä oon aika raakile vielä tuossa lumivyöryvaarahommelissa), eiköhän kaikki mee ihan kivasti:) Oloja!!

bläähähää...

mahataudissa kotona... tai se mahatauti onneks on jo enimmäkseen ohi, alkoi eilen ja oli nopee... Nyt sitä sitten tässä yrittää palautua hieman, kuume on onneks jo laskenu... kylläpä mua nyt vattu "tauditellaan"!!!!!!!!!!

fiilistelyä

taas lyhyttä fiilistelyä vaan, sen jälkeen kaadun nukkumaan....

Tosi mukava päivä tänään, oikeen sellanen, että siitä jäi pitkä, hyvä fiilis mutta myös haikea olo kun päivä oli loppu....Summary:
13 astetta plussaa, auringon paistetta, luminen rinne. Mukavaa seuraa, testisuksia, ja suht leikkimielinen mutta "järjestetty" kisa, johon osallistuin hyvistä aikomuksistani huolimatta;) ja yleisen painostuksen seurauksena, ja jossa en ollut viimeinen! vaude, eka kerta (noh, tää oli kyl vast elämäni toka kisa...)!! ja, noh, ne mun jälkeen sijoittuneet kaatuivat radalla, joten noh....:) Noh, mutta en siis ollut viimeinen!!
Olin liikkeellä Norjan-reissun reissukaverin kanssa, ja oli kiva ruveta fiilistelemään sitäkin reissua, viikon päästä ollaan jo matkalla=D=D=D=D

nyt. nukkumaan!

lyhyesti

tässä vaan lyhyt raportti, kun oon lähdössä taas "reissun päälle" täksi päiväksi, lisää tekstiä tulee huomenna:

-GOTAMAT RULAA!!!=D=D=D=D Aivan mielettömän miellyttävät ja hauskat laskea semmosessa tosi pehmosessa lumessa (asteita oli eilen illallakin viel +5.....), ihan erilaista ja helpompaa kuin mun Screameillä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni! (ja ovat vielä pirun tyylikkäät;););), ja onpa hienoa laskea sillai, että "perästä" nousee lumisuihku=D=D=D)

-10(!) nousua tuolihissillä!! Kiitos ja kumarrus R:lle seurasta ja "tukiryhmänä" olemisesta, sä olit just täydellistä seuraa eilen illalla, sekä IISSOOOOO taputus itselleni selkään! Kyllä se tästä, joku päivä se tuolihissi voi tuntua jopa mukavalle...(noh, ei nyt ahnehdita......;))

ihanaa lauantaita kaikille!

perk*leen PMS

on taas naista viety tää alkuviikko niin että hohhoi.... Ihan ihme tunnekuohuntaa, eikä ihan mitään kaikkein mieluisinta: on ollut hermostumista, surullisuutta, kiukkua, nauruhörötystä, epävarmuutta, ... Onpa "ihanaa" olla nainen... Ottaisin mieluummin varmaan fyysisiä kuukautiskipuja kuin näitä henkisiä oireiluja, tai ainakin musta tuntuu niin. Nyt alkaa fiilis tasoittua ja "positiivistua", huh helposti. Toivoo aina vaan, ettei mitään pysyvää "damagea" saa aikaseks noilla "hulluilla päivillä" lähi-ihmisten suhteen....

lisäks on joku ihme pöpö vieläkin vaivaamassa sillai sitkeesti, tosi masentavaa.
Mutta joka tapauksessa: huomenna menen tapaamaan uhkaa numero unoa: tuolihissiä:) Jep, nyt vihdoin kerkiän, ja yks ystävä lupas tulla mukaan. On vaan sellanen olo, että tämä täytyy nyt vaan tehdä... Ei siitä nyt varmaan kivaa tule, mutta haluan uskoa, että pystyn siihen!!! (tai ainakin haluan uskoa niin=)) Tilanneraporttia tulee kunhan kerkiän...
Niin, ja samalla pääsen testaan uus-vanhoja suksia, jotka sitten ostaa tempasin: Völkl'n Gotamat vuoden 2004-"buddha"-mallia... Nää ois tarkoitus olla hyvät rymyämissukset rinteiden ulkopuolelle, saapi nähdä saanko niin leveetä laskuasentoa aikaseksi, että en kompuroi joka käännöksellä...;)

Kyl mua vähän masentaa tämän vuoden etelän hiihtokauden onneton pituus....:( Se alkoi niin myöhään, ja nyt se jo näyttää loppuvan....:(

Listaa unelmien kumppanin piirteistä

Pilvi haastoi minut tekemään jonkinsortin listaa niistä piirteistä, joita haluaisin, että kumppanillani olisi... Enpä ole minäkään hetkeen asiaa miettinyt tuollai "listaavalla" tavalla. On ollut sellainen fiilis, että eipä sitä voi kauhiasti etukäteen vaatimuksia ladella, asiat tulevat niin ainutlaatuisissa pakkauksissa ihmisyksilöiden muodossa, ja kokonaisuushan sen ratkaisee. Toki olen (onneksi) tullut tässä vuosien saatossa fiksummaksi, ja tiedän paremmin mitä haluan ja mitä en, ja missä voin joustaa ja minkä suhteen taasen en niin helposti halua joustaa. Pilvin lista oli kyllä jo itsessään todella hyvä, yhdyn siihen melkein jokaisen kohdan osalta, joten mietin tässä, että ehkä en koe nyt mitään mieltä kirjoittaa ne kaikki samat asiat tänne:) Tän listan kirjoittamista "hankaloittaa" ehkä myös se, että olen tapaillut tässä viimeisen kuukauden aikana erästä todella mukavaa ihmistä:), ja hän käy tätä minun blogiani välillä lukemassa (terve vaan, jos tätäkin luet=D, en ole vielä keksinyt sinulle mitään blogilempinimeä, kerron, jos tai kun keksin jonkun hyvä ja osuvan:)), joten koen, että ihan objektiivisesti ja ilman sensuuria en osaa enkä halua mitään "mieli-listaa" nyt kirjoittaa:)

Lyhyesti vain totean, että mitä minun mielestäni hyvässä parisuhteessa tapahtuu on, että kummatkin pitävät toisesta sellaisena kuin se toinen on (tietty varmaan JOTAIN ärsyttävää löytyy, mutta sekin kuuluu asiaan:)), tavallaan nimeomaan sen takia, eikä muista syistä. Antavat toiselle tilaa olla oma itsensä, eivätkä yritä tunkea sitä toista johonkin valmiiseen muottiin. Ovat kiinnostuneita ja iloisen uteliaita siitä, mitä kaikkea siitä toisesta löytyykään. Tasa-arvoista ja tasapuolista tukemista ja arvostamista. Tietty suhteen alkamiseen tarvitaan henkinen ja fyysinen kiinnostus. Noh, ei toi nyt ollutkaan niin lyhyt toteamus:)

Mutta sellaisen listan voisin tässä kirjoittaa, jossa luetellaan niitä asioita, joita koen että EN halua että kumppanistani löytyy (tämä on itselleni varmaan selvempi "lista" kuin se joka kuvastaa mitä spesifisesti haluaa):
- huumorintajuttomuus
- pilkunviilaus käytännön elämässä
- yleinen tyytymättömyys kaikkeen = negatiivisuus
- epäaitous: sanoo muuta kuin tarkoittaa, tarkoittaa muuta kuin sanoo
- puhumisesta ja tunteista ahdistuminen
- toisten ihmisten vähätteleminen/ylimielisyys
- status-juttujen tuijottaminen/jonkin sortin "lavasteiden" ylläpitäminen, jotta näyttäisi joltain muulta kuin on/rahan liiallinen "arvostaminen"
- joustamattomuus
- vakavia mielenterveysongelmia (tän sanominen kuullostaa julmalta, mutta kun minä vaan tiiän, että en olisi paras ihminen sellaisen ihmisen kanssa olemaan, vaikka varmaan osaisin ehkä jollain tavalla hyvin toista ymmärtää... Totta kai se on eri tilanne, jos ihmissuhteen aikana toinen vaikka sairastuu, silloin minä en varmaan lähde rinnalta kirveelläkään:). Mutta jos heti alkuasetelma on se, että toisella on selkeitä mielenterveysongelmia, niin koen, että se yhdistettynä mun omiin ongelmiin ei ole hyvä juttu. Kumpikaan ei luultavasti saisi silloin sitä mitä tarvitsisi.)
- runsas alkoholin juominen
- takakireys
- liika "kotihiiriys", "matkustushaluttomuus"
- komentelu
- kaavoihin kangistuneisuus: "näin meillä tehtiin kotona, joten näin tehdään nytkin"...TÄH?
- koskettaa vain ja ainoastaan silloin kun haluaa seksiä/ei pidä läheisyydestä ihan läheisyyden takia
- urheilemattomuus
- ymmärtämättömyys siitä, että jokaisella meistä on heikkoutemme ja vaikeutemme, ja että se kuuluu elämään, eikä tee ihmistä huonommaksi
- mielipiteettömyys (siis sellainen jeesjees-ihminen)
- kuuntelemattomuus
- minun mielestä "pahanhajuinen";) (joo, en voi sille mitään, hajut/tuoksut merkkaa mulle varmaan suhteellisen paljon verrattuna moneen muuhun....:))
Edit (lisäyksiä):
- valehteleva
- selkärangaton

Ääh, tuntuipa tuonkin listan kirjoittaminen vaikealta... Kun on vaikea ilmaista noita asioita sillai, että ne ymmärretään just sillai kuin olin tarkoittanut. Moni oli noista kohdista nyt varmaan monellekin päivänselviä, mutta kun tuli mieleen, niin tuli mieleen. Varmasti lisääkin pointteja löytyis, mutta ei nyt just tuu mieleen....
Noh, mutta, Pilvi, tuossa on nyt jonkin sortin listaa:), vaikkei ehkä sellainen ihan kuin oisit toivonut!

täällä taas...

no MORO!=D

Tuntuupas siitä olevan kauhiasti aikaa kun viimeksi oli kunnolla aikaa hihhuloida täällä netissäkin... Onpi ollut ohjelmaa ja vähä flunssaa... Mutta nyt siis, jaapatijaapatijaa:)

joo. Kaks viikkoa sitten iski pikku flunssa, ja koin että se oli viikossa ohi (mä oon tässä tilanteessa aina vähän liian optimistinen) ja tän viikon hilluin jo reenaten... Vaan ei vissiin ollutkaan: nyt perjantaina alkoi tuntua hieman ikävältä tuolla keuhkojen suunnalla, ja se tunne onpi jatkunut. Blääh. Katson huomenna tilannetta, voipi olla että tarttee käydä tohtorilla, vaikka en tiiä mitä hän osaisi tähän sanoa. Levolla varmaan menee ohi. Täytyy myöntää, että en ole oppinut vielä muistamaan, että astmalääkettä tarttis lisätä heti flunssan oireiden ilmestyessä, eikä vasta tyyliin nyt, kun homma on jo osittain pitkittynyt... Nooh, hyvä juttu on tässä se, että parempi sairastella nyt, kuin parin viikon päästä Norjan erämaissa:) Huonompi juttu on tietty se, että huolettaa hieman, että miten kunto pääsee laskemaan... Noh, eiköhän se peruskunto ole siellä jossain, ja jos ei muuten, niin apinan raivolla mä niitä mäkiä kiipeän;)

tieto

mulla on tosi onnellinen fiilis just nyt. Hymyilyttää oikeastaan jatkuvasti:) Kaikki vaan tuntuu sujuvan nyt niin ihanasti.

paniikista taas

Pisti vissiin mun oma edellinen postaukseni miettimään asioita taas. Ja hoksasin, että olen perinyt äidiltäni yhden (ainakin) minun mielestä huonon piirteen. Tai tietyssä mittakaavassa se on ihan hyvä piirre, mutta saa sillä itselleen hallaakin tehtyä. Eli: siis mun äiteellä aika kultaa muistot niin että huhhuh... siis LIIKAA. Esim. nykyään hänen mielestään mä olin helppo teini ja että ei me nyt hirveesti tapeltu, kun totuus on jotain ihan muuta.... Mun mielestä on osittain hyvä muistaa menneisyyden "taistelut", niistä saa ymmärrystä omasta itsestään ja asioiden merkityksestä. Jotenkin se on mulle tärkeetä. Noh, tähän aikakultaamuistot-piirteeseen tietty kuuluu myös se, että eihän ikäviä asioita kannata "liikaa" miettiä, pääseehän niiden "ympärikin" jotenkin... Ja tää on se piirre, jonka mä valitettavasti olen perinyt äiteeltäni (toi aikakultaamuistot-piirre kun ei ole mulle tullut, mä taidan pikemminkin olla vähän päinvastainen...): tää piirre on varmaan osittain myötävaikuttanut mun henkisiin ongelmiin, sillä 25-vuotiaaksi asti tuppasin tiukalla hetkellä vaan valitsemaan sen vaihtoehdon, että "silmät kiinni, pidätä henkeä, hyppää vaan, äläkä ajattele", tavallaan että "juoksen niin lujaa, että ei ne ikävät asiat saa mua kiinni" , niin sitten kun vihdoin suostuu/on pakko katsoa edessään kasvanutta "henkistä paskakasaa", niin siinä tulee hätä käteen, siinä on vaan aika paljon kerraksi selvitettävä... Ei ihmetytä että alkoi hiukka ahdistamaan...

Noh, miten tämä tuli mieleen edellisestä postauksesta: Mä teen sitä "ongelmallisten ajatusten kiertämistä" vieläkin, onneks vaan pienemmässä mittakaavassa, ja onneks mä nykyään sen jo aika nopeesti hoksaan, ja yritän suht heti pakittaa takaisin "asian kohdalle" ja kohdata se naamakkain.
Niin siis katsokaas tosiaan se tuolihissidraama (huvittavaa jotenkin, kun tuolihissikäsitteellä on niin suuri rooli tällä hetkellä... mutta se vaan taitaa olla tän mun ongelman "henkilöytymä" tässä vaiheessa) häiritsi varmaan eniten siks, että se muistutti tosi konkreettisesti siitä, että en mä ole kokonaan "kuivilla" paniikkihäiriöstä. Koska totta kai mä haluaisin olla ihan "over-and-done-with" paniikkihäiriöstä ja porskutella menemään niinkuin ei koskaan mitään ongelmaa oisi ees ollut, ja välillä se jopa tuntuu siltä että koko ongelmaa ei ole enää, kun sitä voi niin hyvin, eikä se ole päällimmäisenä mielessä enää. Sitten tämmöiset minulle "tiukat" paikat muistuttavat vähän liian elävästi että mikä on homman nimi ja sitä vaan pettyy ja masentuu... Pitäis vaan muistaa, että jollain tasolla toi "paniikkialttius" varmaan seuraa mua läpi elämän, ja että ei se välttämättä ole ainoastaan edes huono homma: nykyään voin huonosti oikeastaan vaan silloin kun jokin asia ei ole muutenkaan kunnossa: olen liian väsynyt, liian nälkäinen, stressannut liikaa, jokin asia painaa, jne. Ja nyt, toisin kuin ennen, minun on tavallaan pakko heti kohdata se "ongelma" joka painaa ja hoitaa olosuhteet paremmiksi, ennenkuin asiat menevät "liian" pitkälle niinkuin ennenvanhaan. Ja haluaisin uskoa siihen, että jatkuvasti opin tuntemaan ja lukemaan itseäni paremmin ja paremmin ja sen myötä tavallaan elää minulle suotuisalla tavalla, ja siitä seurauksena sitten paniikin oireetkin vähenevät, ja voin joku päivä istua jopa tuolihississä siten, että ei jännitä tippaakaan....=D (on mullakin asialliset noi suuret toiveet....:))

niin. Tää blogi olkoon jatkossakin hyvä saitti ottaa sellaisia asioita käsittelyyn, joita "normaalisti" lähtisin vähän kiertämään.

kirjoitusblokki II

...on jonkinsortin päällä. Sisällä ois taas jotenkin montakin ajatusta, mutta sitten kun mietin, että mistä päästä aloittelen kirjoittamista, niin alkaa tökkiä. Ja sitten tulee vielä huono omatunto, kun on vähän huonosti nyt kirjoitellut... öääöäöäöääää....

mä en kyllä tykkää tupakansavusta, koko ajan itse asiassa vähemmän ja vähemmän... Käväsin tuossa baarissa, ja nyt haisee KAIKKI pahalle. blääh... Baarikäynti jäi aika lyhyeksi, kun rupes vaan väsyttään. Noh, oon ollutkin hiukka lenssussa koko viikon, ja tänään sitten aika kauan ulkona rinteessä. Oli muuten aika loska keli, mutta seura oli niin hubaa, että hauskaa oli silti.

yks juttu, mistä musta tuntuu että mun pitää mainita (vaikka en tavallaan haluaisi, koska olen edelleen pettynyt) on se, että tuossa viime viikon hiihtoreissulla se v*tun tuolihissi sai musta jonkinsortin yliotteen: olin hiukka liian itsevarma: oma tyhmä veto tavallaan, ois pitänyt tajuta olla menemättä siihen silloin kun olin ollut hereillä puoli neljästä asti, syönyt ja juonut liian vähän, skinnaillut ylämäkeen aika kauan ja kaatuillut pöpelikössä... ja SITTEN minä smart ass matkalla syömään menin istumaan siihen tuolihissiin sen kummemmin ajattelematta.... ja sitten tuli yhtäkkiä aika tosi huono olo.... Ei hyvä, ei todellakaan. Mutta ei ihan hirvee ylläri jälkeenpäin ajateltuna, sillä mulla oli muutenkin jo valmiiksi väsymyksestä ja nälästä semmonen "tärisevä olo". Mä pakotin sitten itseni uudelleen siihen hissiin myöhemmin samana päivänä, mutta ei oikeen sujunut silloinkaan. Seuraavana päivänä kiersin tuolihissit kaukaa, mulla tuli niin inha olo jo siitä ajatuksesta, että pakottaisin itseni siihen. Tajusin, että silloin se vain pahentaisi tilannetta. Olin aika pirun pettyny itteeni, kun tuli tuollainen takapakkitilanne nyt sitten. Hölmöksi tunnen itseni myös ja nolottaa, vaikka osittain tajuan, että ei siihen ole mitään syytä. Tuli vaan piiiiiitkästä aikaa sellanen tosi "rikkinäinen" olo, sellanen järjettömän totaalinen "enhän mä pysty mihinkään"-fiilis, että olenpa minä vammainen. Nooh, onneks sain fiiliksen pikkuhiljaa käännettyä, ja päätin, että nyt annan itseni olla, ja nautin reissusta, ja saan hyvän fiiliksen takaisin, ja että eiköhän sitä tuolihissi-dilemmaa voi yrittää parannella joku toinenkin kerta. Tää on varmaan eka kerta, kun olen tavallaan totaalisesti luovuttanut joksikin ajaksi. Auttoi, kun sain puhuttua asiasta ja itkettyä parin kannustavan ystävän kanssa, tuossa tilanteessa kun minä itse osaan soimata itteni niin maan rakoon, niin tarvitsen sitä, että joku kehuu mua (realistisessa mittakaavassa), ja muistuttaa siitä pitkästä matkasta jonka olen tähän asti tullut ja kannustaa, että ei tämä elämä vielä tähän loppunu, ja että kyllä se siitä taas pikkuhiljaa.

tämmöttiis. tämmönen mä sitten vaan oon.
ensi viikolla tarttis käydä "paikallisessa" "tuolihissillisessä" keskuksessa, jostain on aloitettava reenaaminen taas..... -huokaus-

do i need to say more...

t: elossa, onnellisena, joskin hieman räkäisenä:)