näin ne fiilikset muuttuu

hohhoi tämän naisen tunteiden vuoristorataa...:) ihan mahoton olen.

tais eilisen kirjeen kirjoittaminen ja kavereiden kanssa puhuminen tehdä ihmeitä, sillä mulla on nyt tosi paljon rentoutuneempi ja iloisempi olo kuin eilen. onneksi:) luin tuon eilisen juttuni uudelleen, ja ei voi muuta kuin todeta, että juu, vaikka asia onkin noin, eikä vieläkään ihan kohdallaan (onko se koskaan?), niin olen minä aikamoinen draama-queen välillä... ihan punastuttaa. no, onneks tänne purkautuminen on suht vaaratonta:)

mä sain tänään ehkä jotenkin taas otetta omaan elämääni... tajusin että olen ollut aika apaattinen ja laiska, jäänyt liian helposti sohvalle tuijottaan teeveetä... mutta tänään kävin taas moikkaamassa kavereita, ja sitten aloitin kauan ajattelemani seinänmaalausurakan täällä kotona, ja vaikka tiiän, että onhan se työlästä ja en mä saa sitä kovin nopeasti tehtyä, niin silti tuntuu aivan sikasiistiltä:)
ja huomenna meen mun vakkarilaskukaverin kans mäkeen viimesen kerran tänä vuonna, tuonne keski-suomea kohti. "pellonkyntokelihän" siellä mäessä taitaa olla, mutta ihan hubaa, sitten vielä jos aurinko paistaa ja on lämmin. aika jeesjees ja suomessa harvinaista hubaa. sitten joutaa sukset melkein kesälevolle, mutta ei ihan vielä, sillä vappuna on yks keikka vielä lappiin=)=)

joten tällä hetkellä itsensä niskasta ottaminen ja patistaminen toimii!!!!:) pitää vaan tehdä juttuja, eikä jäädä ihan liikaa miettiin asioita.