kavereista

mietin tässä tänään, ja olen kyseistä asiaa kyllä ennenkin miettinyt, että jännä miten mun sellaiset kaverisuhteet, jotka ovat syntyneet silloin kun olen ollut paniikkihäiriöni kanssa pahimmassa jamassa, ovat monet jotenkin vain hiipuneet pois ja hävinneet elämästäni nyt kuin voin paremmin ja hyvin. En ole ihan varma, mistä se johtuu, mutta tuntuu, että minulla on siihen jonkin verran osaa ja arpaa. En oikein tiedä, johtuuko se vähän vaivalloinen/ei-sujuva fiilis tällaisten ihmisten kanssa nykyään siitä, että he oppivat tuntemaan minut silloin kun olin heikoimmillani, ja oppivat tavallaan kohtelemaan minua sen mukaan, ja nyt kun voin paremmin, niin se jonkinlainen kaverisuhteen "tasapaino" on minusta vinksallaan, ja se saa asiat tuntumaan hankalilta. Tai sitten se on vain se, että tällaisten ihmisten seurassa minulle tulee ikäviä juttuja mieleen, ja sen takia vähän epävarmempi ja epämukavampi olo kuin yleensä, ja siten en viihdy heidän kanssaan niin hyvin. Mene ja tiedä. Ystäväni kehotti tänään minua kokeilemaan palauttamaan yhtä "sen ajan" kaverisuhdetta, mutta jostain syystä ajatus ei innosta minua ihan hirveästi, vaikka ehkä pitäisikin... Ehkä jotenkin haluan ajatella, että se hankalin paniikkihärdelliajanjakso on takanapäin, enkä halua kerätä ympärilleni asioita, esineitä tai ihmisiä, jotka muistuttavat minua siitä jatkuvasti... Minä kun olen niin kauhian iloinen, että elämä on jatkunut näinkin mukavaan suuntaan:) Mutta ehkä kuitenkin pitäisi rohkaista ja kokeilla, että syntyisikö vanhan kaverisuhteen tuhkasta jotain uudenlaista? Miksi minulle tulee vaan tuosta edellisestä lauseesta jotenkin negatiivinen fiilis???

Sellaiset ihmiset, jotka ovat olleet kavereitani ja ystäviäni kauan, eivät tunnu "hankalilta", päinvastoin, tuntuu, että nykyään olen heidän kanssaan entistä läheisempi... Onko se sitten sen takia, että he tietävät enemmän minun monista puolistani, eivätkä vain siitä heikosta, näkevät tavallaan sen koko paketin, ja siksi minulla on heidän kanssa hyvä olla?

Uudet tuttavuudet (< 2 vuotta vanhat) tuntuvat myöskin suht "kivuttomilta", siinäkin tapauksessa, että tietävät paniikkihistoriani.

en nyt oikein ihan täysin ymmärrä itseäni... (onpa yllätys;););))