Rankan viikon loppu muuttui paremmaksi katsomalla "The Notebook"-leffan. Minulla siinä mieli lepäsi, vaikka vähän itkettikin. Kahden tunnin ajan oman elämän kiemurat pysyivät poissa mielestä, uppouduin vain kertomukseen. Leffasta jäi sellainen maku, että vaikka elämässä mikään ei menekään niinkuin oli ajatellut ja vastoinkäymisiä on, niin yrittämällä kuunnella tunteitaan ja itseään, se "oikea" reitti elämässä kuitenkin toteutuu jollain hassulla tavalla.
Toki myönnän, että leffa oli varsinainen hömppäleffa, mutta minulle tietyt hömppäleffat antavat taas voimia painaa vastatuuleen, siksi ne ovat arvokkaita.
Ainiin, tänään tais ne olympialaiset alkaa... Olenpa jotenkin iloinen, ettei ole tv-masinaa, eipä tarvii miettiä, että pitääkö niitä kisoja kattella vai ei=D Muutenkin muuten toi teeveettömyys on tehnyt ainoastaan vain hyvää minulle.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar