avautumisia sinne ja tänne

heiputirallaa. Tänään on ollut sellainen tosi mukava krapulapäivä:) Eilen olin ystäväni väitöksessä ja karonkassa, ja oli mukavaa. Tietty pikkasen kateus nosti päätään, mutta sain sen tukahdettua aika hyvin tällä kertaa, vaikka huppelissa olinkin:) Oli mukava tavata uusia ihmisiäkin taas, se on välillä aina niin kovin virkistävää! Ja vanhoja tuttujakin oli yllättävän kiva nähdä, vaikka saikin kuulla esim. että "how nice that you are here also, another one of the _ancient_ ones...." (viitannee minun tutkijanurani "vauhdikkuuteen":)) Ja kieltämättä tais se humalakin tehdä ihan hyvää, välillä vaan on hyvä jättää aivot ikäänkuin narikkaan, ja go with the flow. Mutta jep, sen vikan tequilan OIS ehkä voinut jättää väliin...=D Tulin aamuyöstä taksilla kotiin, ja taksikuskikin oli harvinaisen mukava: mä kun aattelin mielessäni kun istahdin taksin takapenkille, että ehkä mä oon nyt ihan hiljainen humalainen nainen, ehkä taksikuskit ovat väsyneitä kuuntelemaan tajunnanvirtaa alkoholin vaikutuksen alaisena olevilta ihmisiltä. Mutta nöy, tämä taksikuski rupes oikeen itse kyselemään, että millaset juhlat on ollut ja siitä se juttu ja keskustelu lähti. Ja kyllä ehdin siinä suht lyhyellä matkalla avautua myös yliopistomaailman persiiiiyydestä. (tjiisus, jos tämä meno jatkuu, niin mä oon kohta jo niin tunnettu "valittaja", että ei mua oteta mihinkään enää uudestaan yliopistolle töihin, vaikka haluaisinkin...)

Tänään olen nukkunut, halinut, tuijotellut leffoja sängystä käsin, ja syönyt kaikkea "paheellista";) Aika jees=D

Elämä tuntuu taas vähän valoisammalta. Jotenkin vaan masensi kaikki tuossa parisen viikkoa: maailmahan on tosiasiassa aika karu paikka ja ihmiset jotenkin niin uskomattoman välinpitämättömiä. On mm. semmonen tapahtumaketju pikkasen ahdistanut ja tuntunut pahalta ja vihaiselta, että naimisissa oleva nainen pitää puoliavoimesti toista suhdetta vuosia yllä; tutuille ja kavereille asiasta kerrotaan törkeän avoimesti samalla kun ihmetellään oman aviomiehen "tyhmyyttä", että kuinka tämä ei nyt muka tajua, että naisella on parempaa muualla. Kuinka ei sitä ihmistä, jota on ainakin sen verran rakastanut, että jossain vaiheessa on naimisiinkin päädytty, arvosta sen vertaa, että suoraselkäisesti ja rehellisesti kertoisi tilanteen. Heti, eikä parin vuoden kuluttua odota, että toinen sen jostain muualta kuulee. Ihan hirveetä. En voi ymmärtää enkä hyväksyä. En ymmärrä, kuinka se pettävä ihminenkään pystyy elämään tuollaisessa tilanteessa ittensä kanssa noin kauan, luulisi että vähemmästäkin pää poksahtaisi. Ja en millään osaa kuvitella, että miten tuollainen selkärangaton pettäjä jotenkin itselleen onnistuu oikeuttamaan toimintatapansa. Tjiisus. Kyllä ne naisetkin osaa. Tässä asiassa taidan olla se "vihaamani" mustavalkoinen ihmistyyppi. Toisaalta, voihan se olla, että toinen tilanteen tietää, mutta jää kuitenkin siihen. Sitäkään en voi herrajumala ymmärtää. Olen ehkä naiivi, mutta tästä naiivisuudesta en halua edes kasvaa pois.