jeeps. Mä oon jossain ihme kriisipesässä itteni kanssa. Ensinnäkin väsyttää jotenkin ihan älyttömästi, ja kaikki tuntuu jotenkin raskaalta ja mikään ei sillai oikeen huvita. En ees tätä kriisailua jaksa sen tarkemmin selittää.
Ja joo, ei mulla mitään pätevää syytä oo kriisailla, ja siitäkin onnistun saamaan huonon fiiliksen itelleni, että miksi kriisailen turhasta. Argh.
No. Tänään sentään oikeastin tunnen, että tää on naurettavaa... Kyllähän tää ohi menee, mutta ei tarttis tulla laisinkaan alunperinkään.
Palataan.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar