Blääh

tjaa. Onkohan ne ne lähestyvät PMS:t vai pelkästään työahdistus, joka vaivaa... Taitaa ne PMS:t jo vähän vaikuttaa, sen verran herkällä on taas tuo tunnepuoli. Mutta kyllä se työkin ketuttaa, tätä se työ taitaa nyt sitten olla ainakin jouluun asti: kiinnostuksen puutetta sekä imbesillien ihmisten kestämistä sekä pakenemishalun pidättelemistä. Ellen nyt sitten satu yhtäkkiä muuttuman mahottoman maltilliseksi ja kaiken yläpuolella leijuvaksi:) Noh, tarvii kokeilla jaksaa, en vaan yhtään tykkää siitä, että töiden takia ahistaa ja kiukuttaa ja on paha mieli. Se työ kun ei saisi sellaista valtaa pitää elämässä. Pitää pitää huoli, että jaksaa henkisesti, en mä jonkun työtilanteen takia haluais mennä takapakkia tuossa mun paniikkikuopasta nousemisessa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen ja onnellinen viikonloppuisin, mutta maanantaiaamuna jo ahdistaa ja kiukuttaa matkalla töihin ja töissä. Blääääh. Noh, ei kai se ole tässä maailmankaikkeudessa kovin tavatonta. Pitäisi nyt ottaa tää paska työtilanne henkisen kasvun paikkana, jotenkin harjoitella sitä hyvien pointtien löytämistä huonosta tilanteesta=D Hehheh, ihan rupes huvittamaan, tässä ois nääs varmaan aika hyvä reenauskohde.

Noh, onneks saadaan huomenaamulla pikkuväkeä aamiaisseuraksi, se taitaa olla aika piristävää ja mukavaa:)