Viime viikonloppuna...

...olin ulkomailla ystävän kanssa tapaamassa siellä asuvaa ystäväämme. Oli mukava nähdä molempia ja viettää aikaa heidän kanssaan, tämä sanottakoon pohjaksi. Mutta jäi mietityttämään se, että taidan olla vielä enemmän erilainen kuin he kuin ennen. Tai ehkä me kaikki ollaan erilaistuttu omaan suuntaamme. En tarkoita, että se on ystävyyden este, ei todellakaan, mutta sen vaan huomaa, että pitää hyvin erilaisista asioista. Nämä erilaisuudet ovat muuten aika pinnallisia, mutta jäivät vissiin kuitenkin vähän vaivaamaan: Mä nimittäin huomasin, että välitän shoppailemisesta/kaupungissa kiertelemisestä/baareilusta yömyöhään vieläkin vähemmän kuin ennen.

Shoppailu: noh, olen tässä varmaan puoli vuotta opetellut elämään vähän pienemmällä rahalla taas, kun olen säästänyt ensi kevään "köyhyys-ajalle" hieman rahaa etukäteen (koska haluaisin tehdä minulle tärkeitä asioita silloinkin rahapulasta huolimatta eli haluaisin telluilla), ja se on laittanut miettimään, että mitäs sitä nyt oikeasti tarvitsee elääkseen ja mitä oikeasti haluaa. Vaikka en mä ole koskaan tainnut olla mikään himoshoppaaja. En ole päässyt edes lähelle sitä opiskeluaikani nuukuutta, eikä se ole välttämättä edes tarpeen, mutta silti on rahaa mennyt selvästi vähemmän, kun vähän pysähtyy miettimään asioita. Esimerkiksi en tarvitse uusia vaatteita: olen sellaisessa työssä, ettei kukaan arvioi minua vaatteitteni perusteella, kunhan ne nyt ovat suht ehjät ja puhtaat:) Ja jos tosiaan ensi kevään enimmäkseen istun kotona/mökillä kirjoittamassa, niin ei todellakaan ole väliä mitä on päällä:) Lisäksi uskon, että saan rapistua "vaatetasoltani" melko paljon, ennenkuin mieheke älähtää tai edes huomaa (ei, en ole niin julmetun hyvännäköinen:), vaan mieheke ei vaan kiinnitä sellaisiin asioihin ihan kauheesti huomiota). Olen sitä paitsi sillä kannalla, että minulle on tärkeämpää, että se vaatteiden alla oleva kroppa on suht kuosissa kuin että vaatteet siinä päällä ovat ykkösluokkaa. Ulkonäkötarpeiden lisäksi olen miettinyt shoppailun jonkinsortin ekologisuutta (ihan vähäsen): onko siinä nyt järkeä vaan ostella tavaraa sen ostamisen takia, ja sitten on tavaraa kaapit pullollaan? Tämän litanian lopuksi mainittakoon, että jep, kyllä minä rahaa laitan tavaroiden ostamiseen ja että ne voivat aika paljon sitten maksaakin, mutta useimmiten silloin on kyse tavarasta, joka liittyy rakkaaseen harrastukseen joka tuo mun elämään mukavaa ja tarvitsemaani energiaa:) = eli ostan tavaraa, josta olen haaveillut pitkään ja joka kesto- ja käyttöaste ovat korkeat. Niin, ja siis tämä kaikki tuli sen takia mieleen, että reissussa käytimme melkein puolet ajasta vaatekaupasta toiseen juoksemiseen... Ei vaan sen ekan tunnin jälkeen tuntunut enää niin mielekkäältä ja painuinkin hetkeksi puistoon lukemaan kirjaa.

En taida olla kaupunki/keskustaihminen: Jos lähden lomalle, niin tuskin kohteena on jokin kaupunki ainoastaan. Kolmantena ja viimeisenä päivänä kävimme rannikolla kääntymässä autolla, ja aah, siellä oli niin kaunista ja mielenkiintoista. Siellä oisin voinut olla mielelläni koko päivän, mutta emme ehtineet siellä kovin kauan olla.

Baarissa yömyöhään oleilu: en vaan jaksa/huvita. Ei ole tarkoitus moralisoida, tosiaankaan, mutta kun mun mielestä siinä ei vaan ole mitään hirmu hauskaa yrittää yökahden jälkeen pysyä vielä väkisin hereillä, kun metakka on niin kova, ettei kuitenkaan kuule yhtään mitään mitä muut sanoo ja tungos alkaa olla jo ahdistava. Mua voisi kutsua tylsäksi, mutta mun tekee silloin vaan mieli mennä nukkumaan ja nauttia siitä:) Järkytyin myös juomien hinnasta: olut tai siideri siinä 6 euron paikkeilla... Ihan hirveetä (joo musta on tullut aika pihi vissiin viime aikoina, olosuhteiden pakosta), mietin vaan, että mitä kaikkea muuta kivempaa voisi tehdä esim. kolmen oluen hinnalla.

Nyt kun mä kirjoitin nuo mun ajatukset esille (hieman ehkä sekavasti, mutta kuitenkin), niin tulee se fiilis mikä reissussakin välillä oli: mä oon vaan vähän erilainen kuin keskivertonainen (jos sellaista nyt edes on olemassa) , ja vaikka se on itelleni ihan ok ja hyväkin, niin mietin, että pitävätköhän minun ystäväni minua tylsänä/takakireenä? Njaa, no sehän jää nähtäväksi:) Mutta kai kaikki on kondiksessa, jos elän omaa elämääni haluamallani tavalla?:)