lauantaiaamu

On pitänyt mennä joka päivä tällä viikolla kasiks tai puoli kasiks töihin, niin enköhän mä tänäkin aamuna heränny jo puoli kasilta. Mutta eipä tuo mitään, on suht pirtee olo.

Viime viikkoina on ollut paljon ja kaaosmaista:) opettamista. Yliopistolla opettaminen on ihan aliarvostettua yliopiston piirissä: opetusviroissa/-viransijaisuukissa (that would be me) on ihan liian vähän jengiä (ainakin meidän laitoksella) samalla kun opiskelijoiden määrää lisätään vuosi vuodelta, ja siitä seuraa se, että jokaisella näillä raukkaparoista on ihan liikaa opetusnakkeja = omat hommat kärsii. Tällä viikolla oon opettanut labraa yhteensä noin 15 tuntia, valmistellut näitä labraharjoituksia noin 4 tuntia, ja tehnyt pienryhmäopetusta noin 4 tuntia + valmistautunut näihin sessioihin noin 3 tuntia (lukemalla minulle ennestään tuntematonta aineistoa). Eli opetushommiin on mennyt noin 26 tuntia rapiasti tällä viikolla, kun mun pääasiallinen duuni ois skraapata toi väitösprojekti kasaan. Elämä on, tai jotain. Toi opettaminen on vielä raskaampaakin kuin mikään muu osanen duunistani: opettaessa tarvii olla ihan koko ajan hereillä ja aktiivinen ja keskittynyt, parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa estää 26 aloittelijaa labrassa tappamasta itseään ja samalla saada heidän työt etenemään. Not so nice. Ei sitä jaksa kuin max sen 8 tuntia päivässä, ja sen jälkeen on turha kuvitella keskittyvänsä johonkin muuhun vielä. Ei voi mitään. Viikko vielä opetusta ja sitten tentin sun muiden raporttien korjaamista. Ja sitten ONNEKSI tän kuun lopulla loppuu palkka ja viransijaisuus --> ei tuu enää opetusnakkeja!:) Tykkään sinällään opettamisesta, mutta en silloin, kun se tuntuu olevan se asia, joka estää kiireellisempien asioiden viemistä loppuun, silloin on vain stressi ja kaikesta huono omatunto. Ja silloin, kun opiskelijoita on liian monta ja aikaa liian vähän: ei ehdi oikeasti opettaa asioita, vaan energia ja aika menee siihen, että yrittää saada asiat etenemään ajallaan.

valivali. Enivei, en uskonut, että sanoisin tämän, mutta olen tosi iloinen, kun vuoden lopussa loppuu rahantulo töistä, ja olen omillani: olen silloin luultavasti akuutisti köyhä, mutta olen ainakin vapaa eikä mua voida nakittaa mihinkään:) Saan tehtyä väikkärin loppuun ja siirtyä elämässä seuraavaan Lukuun:)