Minoon hankala ihminen

Jepulis jee. Väsynyt perjantai-ilta täällä. Olin aatellu mennä lenkille tänään, mutta fiilis laski sen verran kun tulin kotiin ja näin lattialla kirjekuoren... Jossa sitten kerrottiin, että juu ei mekään kyllä haluta tukea sun työ ja projektia millään lailla. Hitonhitto. Semmostahan se on, mutta kyllähän se vähän syö naista, varsinkin kun meidän labrasta toinen samassa vaiheessa oleva tyyppi sai samaisesta paikasta rahhoota justiinsa. Blääh ja ääh. En sitten lähtenyt sinne lenkillekään. Läski olo. Oon ollu vähän nuhainen koko viikon, enkä ole tehnyt yhtikäs mitään fyysistä. Ja ahistaa työmäärä töissä: suunnittelin aiemmin, että oon tuolta puljusta ulkona kesän loppuun mennessä, mutta taitaapi aikataulu heittää häränpyllyä, vaikka kuinka paiskisin töitä, nou kän duu. Blaablaa. Kyl mä tiiän, että mulla on kaikki perusasiat ihan hänkki spänkki, mutta silti en osaa olla valittamatta, minkäs teen.

Joo, ja sitten mä en vaan tänään tehnyt ruokaa... Mulla tulee just nyt ruoanlaitto NIIN korvista ulos jostain syystä, että kun taas käytännön syistä ruuanlaittonakki napsahti mulle tänään, niin hahaa, en vaan tehnyt. Ei kai siitä suuremmin kukaan kärsi:) Nachoja söin tuossa ja vähän maitoa päälle, eiköhän se siitä;);)

joo. Ja miehekekin sitten sattuu lähtemään huomenna viikon lomalle mihinkäs muualle kuin Mumbaihin... Ei niin turvallinen fiilis. Noh, lupasivat kyllä painua heti jonnekin muualle lomailemaan, mutta hieman ikävältä se tuntuu silti. Joo, toivottavasti ei satu ikäviä.

Noh. Positiivista tässä päivässä on ollut se, että meikäläisen mukava italialainen yhteistyökumppani oli saanut tuotettua yhtä kamaa, mikä voi osoittautua kovinkin hyödylliseksi minulle. Tuleepi kuriirilla ens viikolla. Ja sitten jänskää on se, että kevään pisimmän hiihtoreissun ("kesälomani 2008") juoni alkaa hahmottua: ensin Norjaan skinnaileen parin tyttökaverin kanssa, ja sitten siitä kalotin poikki (autolla, ei hiihtäen;)) Kuolan niemimaalle koetteleen mäkiä siellä (sain ylipuhuttua tytöt innostumaan siitä Venäjän keikastakin). Jepujee, kyllä tää tästä. Kai tuo mun duuni on kuin mikä tahansa työ, turha minun on siitä itseäni sättiä, että on aikaa vierähtänyt siellä niin julmetusti, kai mä jotain VIELÄ huonompaa ajanvietettä oisin voinut keksiä;);)

Joo. Ja menin ihan mukiinmenevästi viime viikonloppuna niissä perhanan tuolihisseissä:) Toki täytyy myöntää, että en vielä ihan estoitta: Piti olla jompikumpi kahdesta "turvallisen" oloisesta kaverista mukana, muuten en vaan saanut mentyä, rajoittunutta menoa. Kyllä joutui koko ajan vähän keskittymään siihen, että pysyi rauhallisena, joten pää oli kyllä iltaisin keskimääräistä väsyneempi. Mutta hienoa oli, että menin useamman kerran tuolihissillä, ja oikeastaan vaan aina päivän eka nousu tuntui ihan vähän pahalta. Ja uskalsin jopa mennä välillä ilman minun ykkösturvamiehekettä:) Ja tellukin muuten ihan sujui, silleen ookkelidookkeli. Mutta kauden alkamisen odotuksesta sai enemmän kiksejä kuin siitä varsinaisesta ekasta hiihtopäivästä, niin siinä taitaa aina käydä. Mutta se oli positiivista, että kesän suuren maastopyöräilymäärän kyllä huomasi: ei pahastikaan hapottanut reisissä missään vaiheessa. Ja hengissäkin päästiin kotiin: lumimyrskyssä ajelua n. 12 tuntia, oujee. Maanantaina olin töissä ihan kuollut.

Kappas vain, mähän oon vähän paremmalla tuulella:)