torsdag, juni 04, 2009
vielä vjitutuksen aiheita
En pysty juuri nyt kuuntelemaan, kuinka työkaverit juttelevat lapsistaan ja mahdollisista lapsenlapsistaan ja voi että kuinka perheen kanssa tehdään heikunkeikun sitä sun tätä. Mua harmittaa niin äiteen puolesta se, että meidän perhe on näin tynkä ja ollaan kaikki vähän sellasia hassuja "oman tien kulkijoita" ja etten mäkään ole 33-vuotiaana tän fiksummin osannut elämääni järjestää, jotenkin mä vaan haluaisin että äitee sais jotain hienoja juttuja vielä elämäänsä, kuten esim. jotain hienoja lapsenlapsia, eikä vaan ongelmaisia lapsia;). Vaan ei niitä taida näkyä eikä kuulua, ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin just nyt mä en ees lapsia ite halua. Äiti, mä oon jotenkin kaikesta tosi pahoillani.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
2 kommentarer:
*voima-ajatuksia*
on ihan normaalia, että kun käy läpi vaikeita asioita, niin ei jaksa silloin iloita koko muun maailman puolesta. asioilla on aikansa ja tärkeää antaa itsellensä aikaa ja käyttää tarvittava energia sekä aika itsestään huolehtimiseen, jotta jaksaa. muista että olet itsekin tärkeä.
Kiitos. Totta joka sana. Välillä vaan tuntee, että ei saisi olla ihan niin kamalia ajatuksia. Mutta kerrankin tämmöisessä vaikeassa tilanteessa olen muistanut, että ei tarvii jaksa tehdä mitään ylimääräistä, vaan tekee just sen minkä jaksaa/saa tehtyä. On varmasti sekin osaltaan helpottanut jaksamista tosiaan.
Skicka en kommentar