hehee, olipa kiva herätä ja nähdä verhon takaa pilkistävän valkoisen maan ja sateen:) Vaikka juu, taitaa se olla osittain loskaa, mutta alku on aina hankalaa, kyllä se siitä:)
mä taidan lähteä huomenna mäkeen, jonnekin.
heh, mun ikkuna on olkkarin puolella aika maan tasalla, kun tää talo on mäessä, ja tuosta ikkunan ohi menee jonkin matkan päässä pyörätie/polku... Äsken huomasin kun yks tuttipullo (n.2 vee-lapsi) oli jääny äidista ja rattaista jälkeen, ja tuijotti mua tuosta ikkunan läpi... Mulla on tää tietska ihan ikkunan vieressä ja sisällä on valot päällä, joten mut varmaan näkee nyt aika hyvin... Noh, heilautin tälle tytölle sitten kättä, ja takaisin tuli reipas vilkutus=) Ihanaa, heh:) Siinä sitten vilkuteltiin aikamme, ja sitten yritin osoitella, että menepä nyt äiteen perään... Hetken tämä pikkutyttö näytti funtsailevan maailman menoa tuijottamalla ilmaan, ja sitten hän lähti kipittämään "juoksu"jalkaa äiteen perään, mutta pysähtyi aina välillä katsomaan minua taas. Hih:) Mun mielestä tuon ikäiset on just sellasia ovelan hauskan ikäisiä, ovat niin omia itseään, että voivoi (toim. huom. olen ollut tuollaiselle vain hyvin väliaikainen hoitotäti, joten todellisuus voi olla minulle vielä pimeän peitossa;)), ottavat asiat sillä tahdilla kuin haluavat:), ei tunnu olevan kiire mihinkään:)
kolmannen ja viimeisen tentin teko on työlistalla tänään... Ja reenit:) Muuta en sitten tiiäkään... Mutta ehkä sitä illaks keksii jotain kivaa!:)
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
4 kommentarer:
Jännitystä elämääsi. Joku oli tullut googlen kautta blogiini hakusanalla: memyi. Lienetkö itse kokeillut mitä googlen kautta löytyy vai joku muu. Ajattelinpa vain ilmoittaa.
T: pikku salapoliisi
heh, tänk juu veri meni:) En ollut ite yrittänyt googlata ennen, mutta nyt piti sitten tietty mennä kokeileen:)
Jänskää... Ei tota memyi-nimeä voi mitenkään keksiä mun oikeesta nimestä, joten luultavasti on ollut joku blogi-maailman henkilö liikenteessä, eikä ns. real life-henkilö:)
Apua, apua, apua, nyt se sitten vihdoin tapahtui! Mä ihan vahingossa eksyin sun blogiin, vaikka niin kovasit olen yrittänyt olla eksymättä! (No, itsehän mut tänne blogilistalle usutit...)
Mä linkkauduin sun blogiisi ihan vahingossa erään toisen blogin kautta. En ensin ollenkaan tajunnut kenen blogia luin, kunnes yht äkkiä koko totuus valkeni mulle. No, nyt mun on ihan pakko tunnustaa tekoni, koska muuten mun olo olis kuin tirkistelijällä.
Mä lupaan tältä erää jättää sun blogisi rauhaan, mutta haluan ennen sitä lähettää ystävän halauksen täältä toiselta tellufriikiltä-masentuneelta-yksiäiseltä, joka nytkin istuu lauantai-iltaa yksin kotona ikävissään, miettien löytyykö tästä maailmasta koskaan sitä oikeaa, joka tekisi elämästäni täydellisen...
Sä olet ystäväni kuitenkin niin mielettömän rohkea ja uskallat nähdä mahdollisuuden paremmassa huomisessa kaikesta huolimatta. Usko tai älä, mutta mä olen ihan vähän vihreä kateudesta noista sun hienoista ominaisuuksistasi :)
moikka "veera";)
Heh, noh, eipä tämä nyt ihan järisyttävä yllätys ollut, että tänne löysit, ja nou hätä:) En mä nyt oo hirveesti tätä "piilotellu", fiilis on ollu se, että jos joku törmää tähän niin sit törmää. Kiva kuitenkin kuin kerroit, niin tiiän missä mennään:) Mä olen jo aikaisemmin kokenut blogini anonyymiyden katoamisen "kauhun" tuossa ennen joulua taisi olla, kun "isoveli" (terveisii vaan;)) löysi tän. Mutta hänen kanssaan saatiin diili aikaiseksi ja sinunkin kanssa voisin tehdä saman: eli mun puolesta saat lukea ja kommentoida ja mitä vaan tätä blogia, kunhan et kerro tästä etiäpäin. Tämä blogi on myös "vittuiluvapaa" alue/aihe, tarkoittaen, että tästä ei kandee mulle kuittailla "tosielämässä" (tämä, veera, ei ees ole sun kohdalla "asiallinen" kommentti, sillä tiiän, että et sitä muutenkaan tekisi). Tämmöttiis. Sä taisit järkyttyä enemmän kuin mä tästä=D
Muuten: toivottavasti olet löytänyt jotain täältä blogi-maailmasta:)
Niin, ja kiitos ihanasta loppukommentista:) En ehkä koe itseäni ihan tuollaisena, mutta tavallaan hienoa, jos mä siltä näytän:)
Hiihellään!!!:)
Skicka en kommentar