yksi laskupäivä lisää ja masistelua

jepjep ja kyllä kyllä: totta se on, meikätyttö oli tänään vihreiden peltojen ympäröimässä mäessä vesisateessa laskemassa tellua... Oli ehkä sarjassamme hieman järjettömiä tekoja;), mutta kun oli vaan pakko päästä ulos ja tekemään jotain mieluista. Omasta mielestäni oli kannattava reissu. Sitten kävin hakemassa krapulaisen M:n kyytiin matkalla kotiin, sillä hänen autonsa oli jäänyt mun luo yökylään;) Sitten käytiin kiinalaisessa dinnerillä:), se on yksi ystäväni M:n parhaita puolia: hänen kanssaan voi tehdä asioita tuosta vain, ilman että siitä pitää sopia/"varata aikaa" rutkasti etukäteen. Hänen kanssaan osaan olla myös vähän alakuloinen jos siltä tuntuu, muiden ihmisten seurassa yritän tsempata silloinkin olemaan pirteä, ja se on välillä aika raskasta.

Olen tosiaan tämän pitkän viikonlopun ollut jotenkin tosi alakuloinen. Syynä voipi olla "se" aika kuukaudesta (mulla se toisinaan vaikuttaa mielialaan ihan kamalasti), tämä mielettömän masentava ja ahdistava keli, nämä juhlapyhät, tai sitten cocktail noista kaikista. Fiilis vaihtelee toivottomasta ikävän passiiviseen... Tuo toivoton fiilis nyt on sitä, että kun mä oon niin väsynyt olemaan yksin, ja jotenkin tuntuu, että vaikka mä vuosi toisensa jälkeen toivon sitä "oikeata" parisuhdetta, josta vois mahdollisesti jonain päivänä tulla se mun kovasti kaipaamani perhe, niin se kaihtaa mua kuin ruttoa:( Kun tuntuu, etten mä ees voi sille mitään, siis yritän kyllä yleensä olla reipas ja iloinen, ja avoin uusille ihmisille, ja pyrin käyttämään kaikenlaisia tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin... ja silti mä en vaan tapaa sitä mun mahdollista elämänkumppania. Tapaan ihmisiä, jotka ovat mukavia, mutta ei mua varten. Tapaan ihmisiä, joista minä kiinnostun hieman ja jotka jostain syystä ihastuvat muhun aluksi ihan hirveesti (taitavat ihastua johonkin mielikuvaan jota minä heidän mielestäni muistutan), mutta sitten parin kuukauden sisällä muuttavat mieltänsä ihan täysin... Itse asiassa nykyään mun on jo vaikea ottaa kohteliaisuuksia vastaan uusilta tuttavuuksilta, tekis mieli sanoa heille vaan, että noh, tulepa ja sano toi parin kuukauden kuluttua, niin sitten saatan jo uskoa.
Mä tiiän, että en oo ainut tällä planeetalla, jolla asiat on näin, ja monet muut asiat on mun elämässä hyvin... mutta kun mä nyt oon vaan täällä pienessä kuopassa, niin vaikea täältä on nähdä just nyt valoa.